Joulukalenterin 3. luukku: enkelintuunaus

Rantasalmen kirjastossa on vuosikausia ollut yhdellä pöydällä kyniä, papereita, liimapuikkoja ja saksia iltapäivän pitkiä tunteja kuluttavia, harrastuksia, koulukyytiä tai vanhempien töiden loppumista odottavia lapsia varten (samasta syystä eväiden syönti on ehdottomasti sallittua pöytien ääressä).

Joskus ohjaamme askartelua. Joskus jätetään vain materiaalia ja malli esille. Tänä vuonna ekaluokkalaisten joulunodotukseen kuului joulusatu, joka käytiin kuuntelemassa pienemmissä ryhmissä ja loput saivat tuunata enkelin (tai tehdä matematiikan läksyjä).

Enkelituunauksen tarvikkeet ja ohjeet:

• yllä oleva pohja jonka voi tulostaa vaikkapa vähän tuhdimmalle paperille
• kustantamojen esitteitä, lehtiä, poistokirjoja, mainospapereita, vanhoja kortteja - mitä vain paperitavaraa
• kyniä, liimaa, sakset
• PLUS vanua, tarroja, kimalleliimaa, paperinpaloja, tapentinpaloja, glittertusseja, kultaväriä, hilettä...

Enkelipohjaa voi käyttää niin, että liimaa tai piirtää enkelille sopivat kasvot ja värittää tai liimaa koristukset siipiin, mekkoon ja pilveen. Valmiista enkelistä saa vaikka kuusenkoristeen, jos sen liimaa tukevammalle paperille tai laminoi. 

Alla tuunaamani Antti ja Sofi, joista molemmilla oli laupiaat ilmeet ja enkelimäiset hiukset. Sofin hiusten joukkoon voisi liimailla vaikka värikkäistä langoista lisää tukkaa. Taustalla tämä teksti ja Bukowski-sedän päiväkirja.

 

Joulukalenterin 2. luukku: Patrick deWitt

Kirjallisuus on siitä erinomainen elämänkumppani, että se jaksaa yllättää. Tunnustan kiinnostuneeni Patrick DeWittin teoksista ulkonäön takia. Sanotaan, että sisin ratkaisee ja olen luonnollisesti samaa mieltä, mutta en ole aikoihin nähnyt mitään näin kaunista. Katsokaa nyt!

Haluaisin suudella nämä kannet suunnitellutta graafikkoa ja näin sanottuani
selvitin heti, että kyseessä on Dan Stiles. Dan! Et ole turvassa.

Ensimmäiseltä sivulta lähtien tajusin kuitenkin, että näillä teoksilla on potentiaalia ensimmäisten treffien jälkeenkin. Välitön reaktio oli pään päälle muodostuva ajatuskupla, jossa lukee "häh" ja ällistynyt nauru.

Sistersin veljekset on 2012 suomeksi julkaistu päivitetty lännenseikkailu. Päähenkilöt ovat palkkionmetsästäjät Eli ja Charlie, jotka jahtaavat Herman Kermit Warmia, koska Warmin on kuoltava. Väkivaltaiseksi odysseiaksikin luonnehditulla matkallaan he sotkeutuvat kaikenlaisiin tilanteisiin ja huijareihin. Kieli ja dialogi on yksinkertaisuudessaan hillitöntä.

Siinä missä Eli ja Charlie Sistersin edesottamukset sijoittuvat ainakin viitteellisesti 1800-luvun puolivälin Oregon Cityyn ja Sacramentoon, on Alihovimestari Minorin tapahtumapaikka epämääräisempi: paroni Von Auxin linna "itäisen vuorijonon kaukaisissa erämaissa". Tätä teosta on vaikeaa kuvailla, mielikuvissani vähän hullu kertoja kokoaa eteensä maiseman hieman liian isoilla legoilla. Tässä on vuori. Tässä on kylä. Vuoren juurella on linna. Se on iso. Paroni on mielipuoli. Vuorilla on taistelevia partisaaneja. Käynnissä on jonkinlainen aluesota jne. 

Voin toki yrittää. Päähenkilö Lucien "Lucy" Minor on joutilas nuorukainen, joka lähetetään Von Auxin linnaan alihovimestariksi. Matka tapahtuu rautateitse, ja yöllä matkustajien nukkuessa kaksi ryöstäjää putsaavat matkustajat ja vievät Lucyn piipun, koska hän teeskentelee peloltansa nukkuvaa, eikä uskalla puuttua tapahtumiin. Lucyn kauhuksi myös roistot nousevat samalla laiturilta pois.

Von Auxin linna on alennustilassa, kuten linnanherrakin, Paroni von Aux. Lucy saa pian tietää, että hänen edeltäjänsä herra Broomille on tapahtunut jotain, jota hovimestari herra Olderglough ei suostu kertomaan (mutta myöhemmin käy ilmi, että herra Broom on pudonnut maassa olevaan hyvin suureen reikään, joka on... siis. Maassa oleva hyvin suuri reikä).

Jokaisen kappaleen otsikko ilahduttaa minua tavalla, joka ei ole normaali eikä terve. Kappaleessa, nimeltä "Viekoittelija-Klara" tutustutaan Lucyn tulevaan rakastettuun, Klaraan, joka on, niin. Viekoitteleva. Hänet on kihlattu partisaanille, nimeltä Adolphus, joka esitellään luvussa nimeltä "Adolphus saapuu näyttämölle". Kuten odottaa saattaa, ihanan Klaran kihlattu on poikkeuksellisen komea. Patrick deWitt on sikäli taloudellinen kirjailija, että hän ei ole vaivautunut selvittämään lukijalle tarkemmin näin selvää asiaa. Siksi hän kuvaa Adolphusta "Poikkeuksellisen komeaksi mieheksi".

Teoksen kuudes kappale päättyy siihen, että alihovimestari Minor ja hovimestari Olderglough saavat kirjeen, jossa kerrotaan, että itse paronitar sekä neljä muuta vierasta (kreivi ja kreivitär, herttua ja herttuatar) ovat tulossa vierailulle linnaan: "Herra Olderglough työnsi kirjeen rintataskuun. "Huomenna meidän täytyy etsiä paroni, ottaa hänet kiinni ja tehdä hänestä jälleen normaali.", Olderglough toteaa (mts. 156.) ja koska deWitt on otsikoinnissaan luotettava, rehellinen ja yksinkertainen, on seitsemännen luvun nimi "Paronin etsiminen, kiinni ottaminen ja jälleen normaaliksi tekeminen".

Patrick deWitt on tehnyt kirjan, jonka jokainen luku ilahduttaa minua. Teokset ovat häpeämättömiä, anteeksipyytelemättömiä, yksinkertaisia ja käsittämättömiä ja luontevia. Luontevia, kuten koulutettu hovimestari, joka on aina, ihan aina, kaikissa tilanteissa ja kaikkein pöyristyttävimpien kohtaustenkin silminnäkijänä ja kokijana on tyyni, hillitty ja luonteva.

En tiedä, kenelle uskaltaisin ja haluaisin suositella näitä teoksia, mutta jos voisin, pakottaisin kaikki edes auttavasti lukutaitoiset ihmiset isoon liikuntasaliin, enkä antaisi heidän poistua, ennen kuin he ovat lukeneet nämä kirjat. Ja miksipä en voisi.

Joulukalenterin 1. luukku: Kuka muka muu

Vino pino ja Kuka muka muu

Matti Haikonen pystyttää taidenäyttelyä kirjastoon: "Akvarellimaalaukseen liittyy tämä fyysisempikin puoli", hän sanoo kantaessaan kehystettyjä töitään salin puolelle. Kuvissa on lintuja: sulkansa pörhistänyt, mietteissään turjottava lokki. Pöllölle tolpan nokassa karjuva varis. Räikeässä keltaisessa valossa tallustelevia kurkia. Ja suosikkini: kaunis ja herkkä kuva täpötäydestä tiskipöydästä: arjen rätit ja muoviset kuivaustelineet ja teräksisellä työtasolla viipyilevä valo!

Maalaukset löytyvät myös Haikosen aivan hiljattain ilmestyneestä runokokoelmasta Kuka muka muu. Kokoelmasta löytyy niin vapaata mittaa kuin riimiäkin: mietelmiä, arjen kuvauksia, luontohavaintoja ja aforismeja. Löytyypä kirjasta muutama ilahduttava sivu limerikkejäkin, viisisäkeisiä pilarunoja, joissa esiintyy muun muassa juvalainen salakaataja ja kaljakoria tyhjentävä porilainen miesseuruekin.

Haikosen runot ja akvarellit muodostavat kokonaisuuden. Tuokiokuvissa tutkiskellaan niin luontoa kuin ihmisiäkin:

Hiljainen sade, / harmaa ja vihreä puu / tanssivat vaiti / vesihelmet hiuksillaan. / Rastaalla tumma huilu.

Kysyt kuka olet mulle / pilvet kulkee yli maan, / lumi halaa marraskuuta, / vastaukseksi kuiskaan vaan. [...]

Aforismeissa on rehellistä itsetutkiskelua:

Jos en kaikesta huolimatta osaa olla, olen kaikesta huolien.

Itsetuntemuksen esteenä saattaa olla haluttomuus tehdä tuttavuutta vastenmielisten tyyppien kanssa.

Ja riimirunoissa kuuluu vaivattomuus, joka tulee, kun on sinut kielen kanssa:

Vielä kirpun suonissa / virtaa veri sankarin / jo viidennessä polvessa / (on koira Rint-tintin).

Matti Haikosen akvarelleihin voi tutustua kirjastossa siihen asti, että Toenperän kirjasto sulkee ovensa kirjastonjärjestelmän vaihtamisen vuoksi 14.12.2015. Sekä vanhempaa että tuoretta runokokoelmaa on myynnissä ja lainattavissa Rantasalmen kirjastossa. 

Christel Rönns on Kirjailijakettu 2015!

Joroisten, Juvan ja Rantasalmen yhteinen Toenperän kirjasto on myöntänyt vuodesta 2004 ”Kirjailijakettu” -arvonimen kettukirjailijalle, jonka tuotantoa Lukukettudiplomin suorittajat ovat ahkerasti lukeneet.

Kirjailijakettu 2015 on graafikko, kuvittaja ja lastenkirjailija Christel Rönns (s. 1960). Rönns on saanut Finlandia Junior -palkinnon 2012 teoksestaan Perin erikoinen muna, jossa perheen rannalta löytämästä munasta kuoriutuu erikoinen eläin. Tarinassa koko perhe sopeutuu hienosti erikoisen asuinkumppaninsa tapoihin: ”Koi-Koi kasvaa ja kasvaa, ja se alkaa viedä melko paljo tilaa. Kaikki mitä Koi-Koi tekee on jollain lailla isoa ja tilaavievää.” Sitä suurempi on tila ja tyhjyys, kun Koi-Koi ei eräänä aamuna palaakaan yölliseltä retkeltään. Kiukuttelevasta Killi-kissasta kertova Kissa Killin kiukkupussin (2007) kuvitus sai puolestaan IBBY:n kunniamaininnan. Kissa Killillä on huono aamu. Siivouskomerossa asustava tonttu antaa Killille kiukkupussin, johon kiukun voi puhaltaa, mutta missä talonkorkuisen kiukkupussin uskaltaa pamauttaa? Suosittelemme Tarinaa liehupartaisesta pikku sedästä lämpimästi myös aikuisille. Se kertoo riemastuttavin kuvin sedästä, jolla on seitsemän metrin parta. Mitä kaikkea parran kanssa voikaan tehdä ja mihin kommelluksiin joutua?

Rönnsin kuvitukset ovat lähestyttäviä, ilmeikkäitä ja myhäileviä. Hahmot ovat arkisen sympaattisia, yksityiskohtia ja herkullisia värejä riittää. Kustantajansa Schilds & Söderströmsin kotisivuilla Rönns kertoo inspiroituvansa tekstistä ja haluavansa siirtää tekstin herättämiä tunnetiloja kuvituksiinsa. Tämä onkin helppo huomata vaikkapa Konrad ja Kornelia -teoksessa, jossa yksinäisen Kornelian mielikuvitusystävä Penttinen ei oikein tahdo sulattaa varttuneen päähenkilön elämään ujuttautuvaa Konradia, joka on paitsi oikein mukava, myös ihan todellinen.

Christel Rönns on kuvittanut yli 60 kuvakirjaa, muun muassa Suomen Lasten Raamatun, joka oli vuoden 2009 kauneimpien kirjojen joukossa.

Haluamme kiitollisin mielin myöntää hänelle myös Kirjailijakettu-arvonimen.
Toenperän kirjasto Joroisissa, Juvalla ja Rantasalmella, Jenni Joru

Christel Rönnsin kotisivu

Schilds & Söderströms -kustantamon esittelysivu

Lumpukka ja kesäklassikot

Kesäklassikon paikka, minä ajattelin. Olin aikasemmin keväällä lukenut vihdoin Erica Jongin  Sokeria kulhossani -teoksen ja olin innostunut. Jongin tuotanto ei ollut aikaisemmin oikein maistunut, mutta nyt lähempänä neljääkymmentä totesin tajuavani lukemastani (miehet, naiset, elämä - voi elämä) monia sellaisia asioita ja vivahteita, jotka olisivat aikaisemmin menneet ohi. Tiedän, miltä tämä kuulostaa: jos kolmevitosena alkaa kolkosti naureskella kaksvitoselle minälleen, niin mitä 55-vuotias mahtaa tuumata kolmevitosesta itsestään? Pudistelee varmaan myötätuntoisesti päätään. 

Ajattelin sitten rehvakkaasti ottaa Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan saman tien työn alle, onhan kyseessä 2007 Nobel-palkitun kirjailijan merkkiteos, kansainvälinen läpimurto ja feministisen liikkeen pioneerityö. Olen vuosien varrella ottanut kontaktia Kultaiseen useita kertoja. Luulen aloittaneeni lukemisen keskimäärin viiden vuoden välein pääsemättä oikein ensimmäistä sataa sivua pitemmälle. Minulle on kuitenkin kaikista epäonnistuneista yrityksistä huolimatta syntynyt vakaumus siitä, että vuosien myötä kasvan mittoihin, joissa Kultainen jotenkin maagisesti avautuu minulle.

Jongin rohkaisemana (kyllä, tiedän, että Jongia ja Lessingiä ei pidä verrata keskenään)  varasin Kultaisen muistikirjan ja lueskelin vähän, mitä siitä on kirjoitettu. Kultaisen oli määrä luodata "naisen identiteettiä syvältä", sekä "olla täynnä rohkeita kysymyksenajatteluja ja edelleen ajankohtaista materiaalia." Hurraa, minä ajattelin. Aika on kypsä!

Aika pian huomasin, että olen lukijana vosu. Teoksessa on vetävän alun jälkeen pitkähkö jakso, jossa käsitellään toisen päähenkilön, Annan poliittista kypsymistä ja vuosia afrikkalaisen siirtomaavaltion kommunistisessa liikkeessä. Niin kiinnostavaa, kuin poliittinen historia onkin, joudun tunnustamaan, että luin joitakin kymmeniä sivuja huolimattomasti (ja tiedän, että röyhkeimmät saattaisivat jopa arvella, että hyppäsin muutaman yli). Aloin laiminlyödä lukurutiinejani. Oli iltoja, etten jaksanut edes vilkaista Kultaista. Sitten kävi, kuten usein käy. Toin kotiin toisen kirjan.

Aluksi viattomalta tuntunut flirtti Peter Høegin Susanin vaikutuksen kanssa johti nopeasti viipyileviin katseisiin, kevyeen lehteilyyn ja sitten eräänä iltana otin ja päädyin lukemaan ensimmäisen kappaleen kokonaan. Luulin, että tällainen on yleistä ja uskouduin tapahtuneesta kollegalleni, mutta en saanut häneltä tukea. Morkkikseni syveni. Vannoin, ettei näin käy enää. Päätin pysyä uskollisena valitsemalleni klassikolle ja jatkan päättäväisesti loppuun asti, noin sata sivua päivässä, enkä skippaa yhtään kappaletta. Yksinäisten pohdintojeni päätteeksi ravistauduin irti syyllisyydestä ja löysin jostain armon ja päättäväisyyden. Lupasin itselleni, että selviän tästä, hyvänen aika, kirjallisuustiedettä opiskellut nainen!

Muutama päivä sujui hyvin, mutta tilanne alkoi nopeasti eskaloitua varsinaiseksi draamaksi. Syykin oli helppo löytää: Susanin vaikutus tuntui kaikkialla, ja kun kirja oli näkymättömissä pinon alimmaisena, etsin googlesta tietoa Høegin tuotannosta. Sain itseni monta kertaa kiinni Susanin vaikutuksen kritiikkien lukemisesta ja jouduin vetäytymään verkkopaastolle.

Kultainen muistikirja jökötti yöpöydällä painavana, vaativana ja kirjallisuushistoriallisena. En enää tuntenut alussa kokemaani kiihkeää uteliaisuutta, en edes vaikeina jaksoina herännyttä tarmokkuutta. Ajatus vielä yhdestä sivuhenkilöstä, joka olisi kompleksinen, latentin homoseksuaalinen, syvämietteisen vivahteikas, osa kolonialismin historiaa, hyvästä perheestä ja monimutkaisessa ihmissuhteessa jonkin toisen sivuhenkilön, päähenkilön tai molempien kanssa, sai minut voihkimaan. Susanin vaikutuskin sai minut voihkimaan, mutta eri syistä, ja lopulta hirveän pitkän työpäivän päätteeksi, viikonlopun alla, annoin periksi.

Luin Susanin vaikutuksen yhdeltä istumalta loppuun. Ja sitten luin Margaret Atwoodin Uusi maa -teoksen ensimmäisen kappaleen (herttinen mikä startti kirjalle, mitään näin hyvää en ole kohdannut pitkään aikaan, tätä lisää etc. etc.), aloitin Kiantoa, ahmin muutamia runokokoelmia ja kun olin käyttänyt lapsen viskarireppuun tarkoitetut määrärahat kirjakaupan sarjakuvahyllyllä tajuisin, miten alas olin vajonnut.

Ja nyt, rakkaat lukijat, minä taistelen. Minä. Taistelen. Ja luen Kultaista muistikirjaa sata sivua päivässä. Ja hitaasti alan oivaltaa, mistä siinä oikeastaan on kyse.

Laajennamme lukudiplomia alle kouluikäisille!

Kuva: Jenni Joru

KETUNPENTU

Lukukettu-lukudiplomi aikuisen ja lapsen yhteisiin lukuhetkiin: kohderyhmänä alle kouluikäiset lapset

Children are not born smart, they are made smart
Maailmani rajat ovat kieleni rajat

Mistä on kyse? Lukukettu-lukudiplomia laajennetaan alle kouluikäisten pariin Ketunpennulla, joka on suunnattu lasten ja aikuisten yhteisiin lukuhetkiin. Hankkeen tarkoitus on tarjota vanhemmille ja muille lapsen elämässä oleville tärkeille aikuisille sekä varhaiskasvattajille opastusta, tukea ja valmista materiaalia yhteisten lukuhetkien toteuttamiseen kotona ja päiväkodeissa. Ketunpentu suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä varhaiskasvatuksen kanssa. Materiaali voidaan jalkauttaa kaikkiin Toenperän kirjastoihin.

Materiaalipaketti Ketunpentu-lukudiplomia varten tuotetaan materiaalipaketti, jossa on perussadut paperi- ja e-muodossa sekä lyhyt esipuhe yhdessä lukemisen sosiaalisesta ja kognitiivisesta merkityksestä.

Materiaalipakettiin tuotetaan kymmenkunta uudelleenkirjoitettua perussatua. Mukaan valitaan tunnettuja ja tekijänoikeusvapaita kansansatuja. Suoritustapa on mahdollisimman yksinkertainen (rasti ruutuun esimerkiksi lukupassiin), mutta innokkaammille tarjotaan myös mahdollisuus kirjata ylös lapsen kommentteja ja omia kokemuksia iltasaduista (tyhjää tilaa). Mahdollisuuksien mukaan vihkoon tehdään kuvitus: valokuvitus tai yksinkertainen piirroskuvitus. Mukana voi olla myös värityskuvia.

Materiaalipakettiin tulee seuraavat sadut, joista osa voidaan ottaa mukaan heti ja osa sitä mukaan, kun työ edistyy:

1.    Lumikki
2.    Tuhkimo
3.    Ruusunen
4.    Punahilkka
5.    Hannu ja Kerttu
6.    Hölmöläissatu
7.    Kultakutri
8.    Jaakko ja pavunvarsi
9.    Keisarin uudet vaatteet
10.  Kaunotar ja peto
11.  Poika, joka söi kilpaa peikon kanssa
12.  Kettu ja kurki
13.  Korppi ja kettu
14.  Seitsemän pientä kiliä
15.  Kolme pukkia
16.  Bremenin soittoniekat

Jatkossa materiaalipakettia on helppo jakaa esim. temaattisesti. Palautettua lukupassia vastaan saa Ketunpentu-lukudiplomin sekä nipun kirjasuosituksia jatkoa varten. Kirjastot kokoavat ja lainaavat myös valmiita kirjakasseja nimenomaan iltasatuhetkiä ajatellen. Hankeapurahan turvin ja kuntien panostuksen avulla Ketunpennun suorittajille voidaan myös antaa ikioman iltasatukirja.

Jakelu Materiaalipaketti tuotetaan paperi- ja e-muodossa. Vihkoa voidaan jakaa varhaiskasvatuksen kautta vanhempainilloissa, päivähoitoyksiköissä sekä avoimen varhaiskasvatuksen kautta,. Vihko tulisi jakoon myös kirjastoissa ja jos kunta lähtee mukaan, jakelua voidaan laajentaa koteihinkin. Mahdollisuuksien mukaan jalkaudumme myös kerhoihin.

Hankeen tavoitteet ja ideologinen tausta On huolestuttavaa huomata, että some vie niin aikuisia kuin lapsiakin. Vuorovaikutus tapahtuu verkossa lyhyin lausein, ei itseä rikkaasti ilmaisten ja kasvotusten. Varsinkin pienten lasten kielellisessä kehityksessä ja sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa on tapahtunut huolestuttavaa notkahdusta. Kognitiivisten taitojen puutteet näkyvät esiopetuksessa ja alakoulussa. Lukemisharrastuksen edistämiseen löytyy kyllä syitä, mutta vaikuttaa siltä, että someen eksyneet vanhemmat tarvitsevat erityistä tukea ja valmista materiaalia.

Yhteistyö Pilotti toteutetaan Toenperän kirjaston Rantasalmen kirjaston ja Rantasalmen varhaiskasvatuksen yhteistyönä (varhaiskasvatusesimies Tiina Vepsä).

Kustannukset Materiaalikuluihin ja kirjahankintoihin haetaan tukea AVIlta. Kunta osallistuu monistuskuluihin. Konsepti otetaan käyttöön Toenperän kirjastoissa, jatkossa se voidaan antaa myös LUMME-kirjastojen, yleisten kirjastojen käyttöön Suomessa ja maailmalla.

Jälkisanat Puheterapeutti Hannele Hyvärinen Satakieli-ohjelman Kielisato -blogi 21.4.2015

Mukailtu tekstistä: Kymmenen syytä lukea lapselle:

1) Läheisyys: ”Turvallinen syli on lapselle maailman paras paikka”

2) Yhteinen tekeminen

3) Kielelliset taidot: Mitä enemmän luet lapselle, sen paremmat kielelliset kyvyt hänelle kehittyvät ja sen paremmin hän pärjää myös koulussa. Mitä enemmän lapsella ja vanhemmalla on kielellistä vuorovaikutusta, sitä paremmat kielelliset taidot lapselle kehittyvät: ”Lapset eivät synny fiksuina, heistä tehdään fiksuja”.

4) Sanavarasto: kotiarki kulkee myös puheen ja kielen kannalta tuttua polkua, mutta lukeminen kasvattaa sanavarastoa, koska kirjojen kieli on runsaampaa ja rikkaampaa. Lukeminen rikastuttaa myös isojen lasten, nuorten ja aikuisten sanavarastoa.

5) Kielioppi ja lauserakenteet: arkikielemme on melko yksinkertaista, kirjoilla ja sarjakuvilla voimme monipuolistaa kielioppia ja lauserakenteita.

6) Asioiden loppuun saakka tekeminen: kirjoja lukiessa harjoitellaan keskittymistä ja itsehillintää ja tuetaan lapsen valmiuksia tehdä asiat valmiiksi.

7) Keskittyminen ja tarkkaavaisuus: ”Lukeminen vahvistaa keskittymistä sekä tarkkaavaisuuden suuntaamista ja ylläpitämistä”, erot keskittymiskyvyssä alkavat näkyä koulun ensimmäisillä luokilla. Lapsi, joka on valpas ja jaksaa keskittyä opetukseen menestyy paremmin ja koulunkäyntikin tuntuu varmasti mielekkäämmältä. Ja valppautta ja keskittymiskykyä voi harjoitella! Lukemalla!

8) ”Mielenmalli (engl. theory of mind) tarkoittaa kykyä ymmärtää, että toisen mieli ei ole sama kuin oma mieli.” Tarinoiden kautta voimme ymmärtää, että toiset ajattelevat eri tavalla, voimme ymmärtää miksi he ajattelevat eri tavalla. Tämä taas tukee lapsen sosiaalisia taitoja. ” Ihmiset, jotka lukevat, ovat taitavampia myös tilanteissa, joissa vaaditaan toisen näkemyksen ymmärtämistä.”

9) Yleistieto & sivistys: lukemalla oppii ja tieto on valtaa.

10) Elinikäinen ystävä: vanhempien myönteinen asenne kirjoihin ja lukemiseen näkyy myöhemmin positiivisena suhtautumistapana kirjoihin. On sanonta: ”Maailmani rajat ovat kieleni rajat”. Kirjojen kieli ja maailma on rajaton.

Jenni Joru, Toenperän Rantasalmi

Selvitys kirjastoauto Jasso Toenperän toiminnasta Rantasalmen kunnan talouden tasapainottamistyöryhmälle

Kaikki sen tietävät täällä Itä-Suomessa: kunnissa ollaan paniikissa. Resursseja menee enemmän, kuin niitä tulee. Verokertymät jäävät vähäisiksi, huoltosuhde heikkenee ja tehtävät kasaantuvat. Kesän korvallakin talouden tasapainottamistyöryhmät kunnissa yrittävät keksiä, mitä voitaisiin tehdä toisin: vähemmän tai enemmän. Aloitettaisiinko jotain ihan uutta, mikä voi tuntua pelottavalta, lopetettaisiinko jotain vanhaa, mikä voi myös tuntua pelottavalta. Viisasten kiveä ei oikein ole, ja kaikki joutuvat osallistumaan talkoisiin.

Niinpä minäkin olen selvittänyt Rantasalmen talouden tasapainottamistyöryhmälle kirjallisesti ja suullisesti, onko kirjastoautotoiminta nykymuodossaan tarkoituksenmukaista ja voitaisiinko kirjastoautoon integroida muita palveluita. Lyhykäisyydessään vastasin kumpaankin kysymykseen myöntävästi, mutta vakuudeksi tein vielä tämän selvityksen. Jaettakoon se julkisesti! Ja sanottakoon vielä, että vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin spostilla jenni piste joru @ rantasalmi piste fi (pisteet pisteinä ja osoite ilman välilyöntejä) tai kommenttikentässä.

Ohessa on ajantasaista tilastotietoa pysäkki- ja lainamääristä ja niiden kehittymisestä. Olen koonnut ja laskenut tähän myös tuoreet taloudellisuusluvut, joilla osoitetaan kirjastoauton hinta ja tehokkuus mm. panos-tuotos -laskelmalla. Lopussa on tietoa yhteistyökuvioistamme ja niiden mahdollisuuksista.

Selvitys Rantasalmen kunnan talouden tasapainottamistyöryhmälle: Aluekirjastoauto Jasso Toenperä, päivitetty 16.6.2015, kirjastonjohtaja Jenni Joru, Toenperän kirjasto, Rantasalmen kirjasto

• käyttöönotto 2007

• omistus: Joroisten, Juvan ja Rantasalmen yhteinen, kukin kunta omistaa 1/3

• käyttöikä: 15–20 vuotta.

• reittituntien suhteet: Rantasalmi: 39,34 %, Joroinen 33,75 %, Juva 26,91%, jaosta kolmen kunnan kesken päätetty sivistystoimen yhteislautakunnassa 15.6.2010

• reittiajan vaihtelu max+- 2% KTJ:n seurannassa 1-4kk, 1-8 kk  ja TP

• tuote 0493 reittituntien määrä, jonka Joroisten kunta laskuttaa Rantasalmen kunnalta

• reitti ajetaan kahdessa vuorossa, vuoroviikoin vaihtuvin aikatauluin

• henkilöstö: 2 kirjastovirkailijaa + varakuski (TA sijaismääräraha 1kk)

1) Jasso on reitillä

Jasso Toenperällä oli vuonna 2014 172 pysäkkiä, maaseutumaisista kunnista pysäkkimäärämme oli maan korkein. Valtakunnallisessa tilastovertailussa sijoituksemme oli seitsemäs. Kirjastoauto on erittäin kovassa käytössä oleva investointi. Pysäkkimäärien, toisin sanoen reittiajan vähentäminen ei vähennä kirjastoauton käyttökustannuksia muilta, kuin polttoaineen osalta. Sen sijaan käytön vähentäminen heikentäisi koko Toenperän kirjaston tulosta sekä verkostomaista toimintaamme, joka on valtakunnallisesti tunnustettu ja palkittu OKM:n kirjastokehittäjäpalkinnolla 2013.

 2) Kirjastoauto lainaa

Maaseutumaisille kunnille on tyypillistä, että kirjaston kokonaislainauksesta merkittävä osa lainataan kirjastoautosta. Vuonna 2014 Toenperän kirjaston kokonaislainaus oli 261 656 lainaa, joista 69 627 lainattiin Jasso Toenperästä. 26,61% Toenperän kirjaston lainoista lainataan juuri Jasso Toenperästä.

Maaseutumaisten kuntien kirjastoautojen lainamäärävertailussa Jasso Toenperä on ollut ykkössijalla vuosina 2012, 2013 ja 2014. Valtakunnallinen sijoituksemme tilastovertailussa on 30. Alla leike maaseutumaisten kuntien kirjastoautojen pysäkkimäärien ja lainamäärien viiden kärki vuoden 2014 tilastoissa sekä Jasso Toenperän lainamäärät 2011-2014:

3) Toenperän kirjasto on taloudellinen

 Kirjaston taloudellisuutta mitataan jakamalla henkilöstökulujen ja kirjastoaineistokulujen summa fyysisten käyntien ja kokonaislainauksen summalla (Henkilöstökulut + Kirjastoaineistokulut / Fyysiset käynnit + Kokonaislainaus). Mitä pienempi suhdeluku on, sitä taloudellisemmin kirjasto toimii. Toenperän kirjastopalvelujen taloudellisuusluku on 1,59. Sijoituimme 286 kunnan listauksessa sijalle 121, sijalla 286 oli Luhangan kirjasto, jonka taloudellisuusluku oli 5,29, eikä Luhangalla oli kirjastoautoa. Toisin sanoen kirjastoauto nostaa Toenperän kirjaston taloudellisuuslukua.

• Jasso Toenperän tuote 0493 2015 Rantasalmella 745 reittituntia à 67,3€

• Jasso Toenperä maksaa Rantasalmen kunnalle 50 172€

• Rantasalmen kunnan talousarvion loppusummasta (37 124 370€) kirjastoautopalvelun osuus on 0,1%

Panos-tuotos -malli kuvaa vielä paremmin kirjastopalvelun tehokkuutta. Malli on Yhdysvalloissa käytössä oleva validi tapa laskea kirjaston tuottoa. Panoksen suhde tuotokseen on laskettavissa aineiston keskimääräisellä hankintahinnalla ja tuotteille, kuten tietopalvelulle ja tapahtumille laskettavalla arvolla, joka kerrotaan lainausten/tapahtumien/osallistujien lukumäärällä. Tuotoksesta vähennetään menot ja erotus jaetaan menoilla. Saatu lukema on tuotoksen suhde panokseen. Näin laskettuna kirjastoauton tuotoksen suhde panokseen oli vuonna 2014 713%, kun tuloslaskelma on puutteellinen, mutta kaikki menot on laskettu mukaan. Vastaavaan panos-tuotos -suhteeseen ei ylletä millään muulla toimialalla.

 4) Yhteistyö, kehittäminen, vaikuttavuus

Toenperän kirjasto, Rantasalmen kirjasto ja Aluekirjastoauto Jasso Toenperä ovat avoimia yhteistyölle. Kirjastot ovat tieteen, taiteen ja taidon estradeja: ovet ovat auki ja kynnys matala. Itä-Suomen kirjastojen yleisötapahtumien määrä onkin noussut 2014 merkittävästi, määrä oli 2014 616 tapahtumaa enemmän kuin vuonna 2013.

Kirjastoon ja kirjastoautoon voi integroida monenlaisia palveluita, kirjastoautolla asioivat voivat muun muassa käyttää kirjastoauton verkkoa asioimiseen. Erityisen luontevasti kirjastoon istuvat tietopalvelutyyppiset palvelut, hakeutuviin palveluihin niveltyisi luontevasti palvelut, joilla edistetään haja-asutusalueen väestön yhtäläistä oikeutta tietoon, kulttuuriin ja yhteiskunnan osallisuuteen. Palvelu voi olla hyödykkeen jakamista tai myyntiä, hoiva- ja kotipalvelua, tiedon keräämistä ja tiedottamista. Autoon voisi myös ottaa mukaan henkilön tuottamaan asiakkaille oman organisaationsa palvelua.

Jasso Toenperä oli Europarlamenttivaalien ennakkoäänestyspaikkana 17.5.—18.5. 2014 sekä eduskuntavaalien ennakkoäänestyspaikkana 11.4.—12.4.2015 Joroisissa. Olemme autolla voineet tuoda kirjastopalvelut erilaisiin yleisötapahtumiin, kouluihin ja laitoksiin, olemme myös ilmaisseet kunnan kriisinhallintaorganisaatiolle olevamme käytettävissä kriisitilanteissa: onhan kuljettajilla erinomainen paikallistuntemus sekä käsitys haja-asutusalueen väestöstä ja olosuhteista, joissa he elävät.

Onnistunut yhteistyöesimerkki kirjastoon integroidusta palvelusta on tuore ja lähellä: Rantasalmen pääkirjasto on ottanut hoitaakseen Rantasalmen kunnan yleisneuvonnan tietopalveluna. (Khall 16.2.2015). Palvelu laajenisi luontevasti myös kirjastoautoympäristöön. Etsimmekin jatkuvasti keinoja, joilla voimme eri toimipisteissämme tuottaa joustavasti palveluita, jotka sopivat kirjasto- ja tietopalveluiden palettiin. Yhteistyö erilaisten kumppanien kanssa on tervetullutta ja välttämätöntä: kirjasto on valmis dialogiin, sopimusten tekoon ja niiden täytäntöönpanoon.

Kirjaston perusmerkitys ainoana organisaationa, joka huolehtii kansalaisten tasa-arvoisesta oikeudesta informaatioon ja kulttuuriin ei ole menettänyt arvoaan etenkin, kun vaikutustemme aikajänne on 20 vuotta. Kirjasto on rajapinta kansalaisen ja informaation välissä: tuotamme ja välitämme asiakkaillemme tietoa, joka on oikea-aikaista, sopivassa muodossa ja edullista. Kirjastoauto takaa sen, että saatavissa olevat palvelut ovat myös saavutettavissa olevia palveluita.

ILKKA Pääkirjoitus 16.6.2015 Olisi lyhytnäköistä ajatella, että kirjastotoimen säästöillä saataisiin kuntien talous kuntoon. Kuntien toimintaympäristön muuttuessa juuri kirjaston palvelut voivat olla tehokkain keino ehkäistä eri ikäryhmien syrjäytymistä tai edistää maahanmuuttajien kotoutumista.