Kirjallisuus on siitä erinomainen elämänkumppani, että se jaksaa yllättää. Tunnustan kiinnostuneeni Patrick DeWittin teoksista ulkonäön takia. Sanotaan, että sisin ratkaisee ja olen luonnollisesti samaa mieltä, mutta en ole aikoihin nähnyt mitään näin kaunista. Katsokaa nyt!
|
Haluaisin suudella nämä kannet suunnitellutta graafikkoa ja näin sanottuani
selvitin heti, että kyseessä on Dan Stiles. Dan! Et ole turvassa. |
Ensimmäiseltä sivulta lähtien tajusin kuitenkin, että näillä teoksilla on potentiaalia ensimmäisten treffien jälkeenkin. Välitön reaktio oli pään päälle muodostuva ajatuskupla, jossa lukee "häh" ja ällistynyt nauru.
Sistersin veljekset on 2012 suomeksi julkaistu päivitetty lännenseikkailu. Päähenkilöt ovat palkkionmetsästäjät Eli ja Charlie, jotka jahtaavat Herman Kermit Warmia, koska Warmin on kuoltava. Väkivaltaiseksi odysseiaksikin luonnehditulla matkallaan he sotkeutuvat kaikenlaisiin tilanteisiin ja huijareihin. Kieli ja dialogi on yksinkertaisuudessaan hillitöntä.
Siinä missä Eli ja Charlie Sistersin edesottamukset sijoittuvat ainakin viitteellisesti 1800-luvun puolivälin Oregon Cityyn ja Sacramentoon, on
Alihovimestari Minorin tapahtumapaikka epämääräisempi: paroni Von Auxin linna "itäisen vuorijonon kaukaisissa erämaissa". Tätä teosta on vaikeaa kuvailla, mielikuvissani vähän hullu kertoja kokoaa eteensä maiseman hieman liian isoilla legoilla. Tässä on vuori. Tässä on kylä. Vuoren juurella on linna. Se on iso. Paroni on mielipuoli. Vuorilla on taistelevia partisaaneja. Käynnissä on jonkinlainen aluesota jne.
Voin toki yrittää. Päähenkilö Lucien "Lucy" Minor on joutilas nuorukainen, joka lähetetään Von Auxin linnaan alihovimestariksi. Matka tapahtuu rautateitse, ja yöllä matkustajien nukkuessa kaksi ryöstäjää putsaavat matkustajat ja vievät Lucyn piipun, koska hän teeskentelee peloltansa nukkuvaa, eikä uskalla puuttua tapahtumiin. Lucyn kauhuksi myös roistot nousevat samalla laiturilta pois.
Von Auxin linna on alennustilassa, kuten linnanherrakin, Paroni von Aux. Lucy saa pian tietää, että hänen edeltäjänsä herra Broomille on tapahtunut jotain, jota hovimestari herra Olderglough ei suostu kertomaan (mutta myöhemmin käy ilmi, että herra Broom on pudonnut maassa olevaan hyvin suureen reikään, joka on... siis. Maassa oleva hyvin suuri reikä).
Jokaisen kappaleen otsikko ilahduttaa minua tavalla, joka ei ole normaali eikä terve. Kappaleessa, nimeltä "Viekoittelija-Klara" tutustutaan Lucyn tulevaan rakastettuun, Klaraan, joka on, niin. Viekoitteleva. Hänet on kihlattu partisaanille, nimeltä Adolphus, joka esitellään luvussa nimeltä "Adolphus saapuu näyttämölle". Kuten odottaa saattaa, ihanan Klaran kihlattu on poikkeuksellisen komea. Patrick deWitt on sikäli taloudellinen kirjailija, että hän ei ole vaivautunut selvittämään lukijalle tarkemmin näin selvää asiaa. Siksi hän kuvaa Adolphusta "Poikkeuksellisen komeaksi mieheksi".
Teoksen kuudes kappale päättyy siihen, että alihovimestari Minor ja hovimestari Olderglough saavat kirjeen, jossa kerrotaan, että itse paronitar sekä neljä muuta vierasta (kreivi ja kreivitär, herttua ja herttuatar) ovat tulossa vierailulle linnaan: "Herra Olderglough työnsi kirjeen rintataskuun. "Huomenna meidän täytyy etsiä paroni, ottaa hänet kiinni ja tehdä hänestä jälleen normaali.", Olderglough toteaa (mts. 156.) ja koska deWitt on otsikoinnissaan luotettava, rehellinen ja yksinkertainen, on seitsemännen luvun nimi "Paronin etsiminen, kiinni ottaminen ja jälleen normaaliksi tekeminen".
Patrick deWitt on tehnyt kirjan, jonka jokainen luku ilahduttaa minua. Teokset ovat häpeämättömiä, anteeksipyytelemättömiä, yksinkertaisia ja käsittämättömiä ja luontevia. Luontevia, kuten koulutettu hovimestari, joka on aina, ihan aina, kaikissa tilanteissa ja kaikkein pöyristyttävimpien kohtaustenkin silminnäkijänä ja kokijana on tyyni, hillitty ja luonteva.
En tiedä, kenelle uskaltaisin ja haluaisin suositella näitä teoksia, mutta jos voisin, pakottaisin kaikki edes auttavasti lukutaitoiset ihmiset isoon liikuntasaliin, enkä antaisi heidän poistua, ennen kuin he ovat lukeneet nämä kirjat. Ja miksipä en voisi.