Joulukalenterin 10. luukku: uteliaisuuden herättävä Haukka

Uteliaisuuden herätti:

Englantilainen tutkija, tietokirjailija ja historioitsija Helen MacDonald menetti isänsä noin nelikymmenvuotiaana. Surutyö käynnisti prosessin, jossa Helen toteutti lapsuudenhaaveensa omasta metsästyshaukasta: hän hankki kanahaukkanaaraan poikasen, täytti pakastimen haukanruoalla ja sulki puhelimen. Kirjassaan Helen kertoo paitsi  Mabeliksi ristimästään kanahaukasta, mutta tutkii myös ihmisen ja villieläimen suhdetta ja luontokäsitystä, käy läpi muistojaan ja tekee surutyötä. Tässä on kenties kevään kiinnostavin kirja, ja esteetikkona minua miellytti myös sen upea kansikuva. 

Joulukalenterin 9. luukku: apertiiviksi ennakkotietoa kevään kirjoista: kuolemaa

Käväisin eilen esittelemässä Rantasalmen lukupiirille kevään 2016 kirjoja, jotka alkavat olla jo tilattu kustantamojen ennakkotietojen mukaan. Seuraavissa joulukalenterin luukuissa on vinkkejä kevään uutuuskirjoista.

Kuolemaa:

Helsinkiläiseltä Samuel Davidkinilta ilmestyy keväällä aika mielenkiintoiselta vaikuttava teos Esikoisten lunastus, jossa Poliisin rikoksentorujuntayksikössä työskentelevä Leo Asko törmää rikossarjaan, jonka jäljet johtavat kovan linjan juutalaisiin. Uskonnollisesti motivoituneista rikoksista kirjoittaminen on valitettavan ajankohtainen aihe. Odotan kiinnostuksella myös kuvausta suomen pienestä ja vanhasta juutalaisyhteisöstä. 

Katri Hiekkapellon Anna Fekete -dekkarit saavat myös jatkoa: Tumma vie päähenkilönsä, maahanmuuttajataustaisen nuoren poliisin entiselle kotiseudullee, Serbian unkarilaisalueelle. 

Aikuisten viisikot, Alan Bradleyn mainiot Flavia de Luce -dekkarit täydentyvät teoksella Filminauha kohtalon käsissä. Päähenkilö on hieman eriskummallinen pikkutyttö, joka on innostunut luonnontieteistä ja ratkoo mysteerejä viisikymmenluvun englantilaiskylässä. Edeltävät osat ovat mainioita ja hykerryttäviä kirjoja, joiden nokkelan päähenkilön ajatuksia on nautinto seurata.

Joulukalenterin 8. luukku: puukolla ja koukulla

Kirjastoon hankitaan aika paljon kaikenlaisia kädentaitokirjoja ja käsityölehtiä ja niitä lainataan myös paljon. Käsityö- ja askartelulehdistä Rantasalmi ja Joroinen lainaavat myös uusimmat numerot, koska monet ohjeet ovat vuodenaikaan sidottuja.

Itse olen aloittanut käsityöt aikuisena. Olin kakarana puukäsitöissä, koska ihana punkkariserkkulikkanikin oli - ja siitä on kieltämättä ollut aika tavalla hyötyäkin. Voisin melkein milloin vain sorvata ja loimuttaa toholla maustehyllyn! Aikuisena näin valon, mutta en osaa noudattaa ohjeita. Lainaan kovasti kirjoja ja innostun niistä, sitten teen jotain omasta päästä. Sieltä on syntynyt villapaitakin: jos osaa muutamat perustekniikat, niin vaatteethan ovat periaatteessa toisiinsa liittyviä erikokoisia putkia.

Uusista kädentaitajista Molla Millsissä on rokkia ja rollia. Näpsyssä näkyy pala uusimmassa teoksessa olevaa metsurirepun ohjetta. Viimeisellä sivulla neuvotaan virkkuukoukun vuoleminen ja annetaan joogaohjeita virkkauspsykoosin jäykentämälle ruodolle. Suosittelen tätä kaikille kädellisille, vaikka johdannossa väitetäänkin tämän olevan virkkausopas miehille.

Molla Mills: Virkkuri 3 : virkkuumalleja kovaan käyttöön 

Joulukalenterin 7. luukku: paperiketju

En tiedä, mikä noiden paperiketjujen tekemisessä oikein on, mutta se tuntuu saavan tiitiäiset ihan liekkeihin. Kunnanvirastolla evakossa olleiden parkumäkeläisten jäljiltä on vielä metrikaupalla jämätapetista ja vanhoista kirjansivuista tehtyä ketjua. Se kerätään kesäksi varastoon ja otetaan esille taas siihen aikaan, kun kukin tuntee tarvetta aloittaa koristelut. Itse olen sitä mieltä, että valosarjojen ja paperiketjun kanssa ei tarvitse kainostella. Pienet ledtuikut ja hillitty paperiketju eivät näytä liian jouluiselta marraskuun puolellakaan.

Ekaluokkalaiset askartelivat meille viime viikolla sylillisen paperiketjua, joka ripustetaan julkkisenkeleiden kanssa joulukuuseen. Ällistyttävää, miten niin yksinkertainen toimi saa kakarat ihan haltioihinsa.

Paperiketjun plussat:

• sitä voi tehdä porukalla
• siihen saa upotettua kaikki mainospostit ja hyvän määrän poistokirjoja: räikeäkin mainosposti näyttää ketjussa kivalta
• sen tekeminen on varmaankin yhtä meditatiivista kuin värityskirjojen värittäminen
• jos paperiketjuun on käyttänyt vain paperiliimaa ja muuta kierrätyskelpoista materiaalia, sen voi käytön jälkeen pistää paperinkeräykseen tai uuniin
• paperiketju säilyy hyvin löysällä vyyhdellä vaikkapa isossa paperipussissa ja jos ketju katkeaa, sen korjaaminen on ihan helppoa

Joulukalenterin 6. luukku: Suomen kansan vanhat runot, loitsut ja tarinat

Hyvää itsenäisyyspäivää! Itselleni suomalaisuus merkitsee kieltä, pohjoista ja itäistä sijaintia, sinnikkyyttä, outoa huumoria ja sitä, että voi olla pitkiä aikoja mukavasti hiljaa, jopa hiljaa pimeässä, mahdollisesti hiljaa pimeässä saunassa ei niin tuttujen ihmisten seurassa ilman että se tuntuu yhtään erityisen vaivaannuttavalta. No niin. Suomalaisuus merkitsee meille kaikille jotain samaa ja jotain erilaista.

Harrastan ja harjoitan suomalaisuuttani esimerkiksi perinneruokaillen. Rakastan rönttösiä, kukkoa, ruismarjapuuroa, mustikkamaitoa, juustoleipää ja olin pakahtua, kun pieni meijeri toi ruokakauppoihin kokkelipiimän: se on hapahko, löysää raejuustoa muistuttava tuote, johon voi keota marjoja tai lusikoida sellaisenaan välipalaksi.

Rakkaus kieleen ja kultuuriperintöön on taas vienyt minut usein SKS:n sivuille. Suomalaisen kirjallisuuden seura perustettiin 1831. SKS kustantaa humanistista tiede- ja kaunorkirjallisuutta sekä kerää, tallentaa ja jakaa kulttuuriperintöämme

SKS:n siipien suojasta löytyy muun muassa Suomen kansan vanhat runot. Kyseessä on julkaisusarja, jossa julkaistiin 1908–1948, 1995 lähes kaikki arkistoihin tallennettu ja kirjallisista lähteistä löydetty kalevalainen runous. Onnellista on, että runot löytyvät nyt verkosta: SKVR-tietokanta perustuu tähän teokseen.

Tässä Vermlannin metsäsuomalaisilta kerätty Kristus-aiheinen runo:

Nivellosta ne niil lukoo
Tytöj jalka nivellosta
varsaj jalka vaivalla
sinisellä sillalla
kivisellä tiellä
Jessus Kristus kirkkoon
hyytöisellä hevoisella
lohem mustam muotoisella
Kunka luut kovimmat
Kontiemen kovimmat
Kunka suonet sitkeämät
Hirven suonet sitkeämät [...]

Hakuja voi tehdä erilaisilla asiasanoilla: itse olen hakenut maskottimme vuoksi runoja ketusta ja esitellyt ystävälle roiseja rakkausrunoja, joista syntyikin sitten tämä esitys.

Tässä yhteydessä on mainostettava myös Salakirjat -kustantamoa, joka on tuonut muun muassa Suomen kansan vanhat loitsurunot korupainoksena markkinoille. Yksi kappale löytyy pian Toenperän kirjastosta. Yksi kappale on omassa kirjahhyllyssäni, ja tyydytyksekseni on kerrottava, että muutaman kappaleen lukeminen pimeänä talvi-iltana saa paatuneimmatkin kauhukakarat siirtymään sohvan taakse. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Joulukalenterin 5. luukku Kirjaston vaikuttavuuden ulottuvuuksia: case Korpikirjasto Toenperä

Joulukalenterin viides luukku on ammattiasiaa, joka toivottavasti kiinnostaa myös asiakkaitamme - teitä, joita varten me palveluita tuotamme.

Suomen kuntaliitto ry on kuntien ja kaupunkien muodostama yhdistys ja yhteinen edunvalvonta-organisaatio, joka tuottaa kunnille erilaisia palveluita, kuten kunnat.net -sivustoa. Kuntaliiton Kirjastojen vaikuttavuus -projektille on avattu nyt sivut, joista löytyy tietoa, esimerkkitapauksia ja artikkeleita kirjastoista ympäri Suomen.

Kirjastojen vaikuttavuutta tarkastellaan projektissa kolmen keskeisen teeman pohjalta, jotka ovat hyvinvointi, elinvoimaisuus ja kansalaisuus. Kirjastojen toiminnan moniulotteisuuden vuoksi teemat myös lomittuvat toisiinsa.

Sivuilta löytyy myös Toenperän kirjaston kirjastotoimenjohtaja Jaana Sopasen artikkeli Määrätietoisen kirjastokansan vaellus eteläsavolaisessa korvessa.

Kirjastojen vaikuttavuus nousee esille aina, kun puhutaan rahasta, tehosta ja arvosta. Vesilasissa myrskysi viimeksi, kun ylöjärveläinen valtuutettu Johansson puuttui kirjaston tietopalveluroliin epäillen, että Internet olisi korvannut kirjastot tiedonhaussa: "Ihmettelen sitä, pitääkö yhteiskunnan ostaa keski-ikäisille naisille rakkausromaaneja. Kirjasto on siis mielestäni yliarvostettu paikka, eikä sinne tarvitsisi sijoittaa hirveitä summia", Johansson sanoo, ja sokean kanan tavaoin löytänyt jyväsen, että missään kirjastoon ei sijoiteta hirveitä summia. Se ihmetyttää minua aina, sillä kuvittelen, että tiedon, taidon ja ymmäryksen kasvamiseen, jos mihin, pitäisi sijoittaa.

Joka tapauksessa, toivon, että niin asiakkaat, kuin kollegatkin löytäisivät Kirjastojen vaikuttavuus -sivulta tietoa ja tukea päätöksentekoon ja asioiden ajamiseen omissa kunnissaan. Sivut tekevät osaltaan näkyväksi sen, minkä tiedämme, mutta mitä emme aina muista: kirjastot vaikuttavat ja vaikutusten aikajänne on 20 vuotta. Työ kantaa hedelmää, vaikka joskus puut jurovat pitkään, ennen kuin alkavat kasvaa.

Joulukalenterin 4. luukku: Joulujuna

951-617-558-0

Joulukirjat- musiikki, lehdet ja elokuvat ovat taas esillä ja suurin osa lainassakin. Kävin läpi joulupöytää pahat mielessä. Ajattelin, että ne, joita ei ole lainattu, ovat potentiaalisia poistettavia. Ivan Gantschevin Joulujuna pysäytti minut ihastuttavalla akvarellikuvituksellaan ja tarinallaan, (testasin kertomusta heti myös kolmeen joulusadulle tulleeseen ekaluokkalaisryhmään ja se upposi loistavasti myös heihin).

Tarinassa kerrotaan ratavartija Wasilin pienestä Malina-tyttärestä. He asuvat pienenpienellä rautatieasemalla. Wasilin tehtävä on vartioida vaarallista, korkeiden vuorten keskellä kiemurtelevaa, monen tunnelin läpi kulkevaa rataosuutta. 

Eräänä päivänä, joka sattui olemaan jouluaatto, pieni Malina-tyttö oli koristelemassa joulukuusta, kun hän kuuli valtavan jyrähdyksen. Tunnelin suulle, suoraan kiskoille, oli pudonnut valtava kivenjärkäle ja pikajuna oli saapumassa asemalle puolen tunnin kuluttua. Miten Malina saisi varoitettua veturinkuljettajaa?

Joulujunan tarina oli yksinkertainen ja tosi jännittävä, ja erityisen jännittävän siitä teki se, että se ei ole satua, vaan ihan tosikertomus. Tutkikaapa, löytyisikö sinun kirjastostasi tämä 1984 julkaistu kuvakirja.