Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukeminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukeminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Laajennamme lukudiplomia alle kouluikäisille!


Kuva: Jenni Joru
KETUNPENTU

Lukukettu-lukudiplomi aikuisen ja lapsen yhteisiin lukuhetkiin: kohderyhmänä alle kouluikäiset lapset

Children are not born smart, they are made smart
Maailmani rajat ovat kieleni rajat


Mistä on kyse? Lukukettu-lukudiplomia laajennetaan alle kouluikäisten pariin Ketunpennulla, joka on suunnattu lasten ja aikuisten yhteisiin lukuhetkiin. Hankkeen tarkoitus on tarjota vanhemmille ja muille lapsen elämässä oleville tärkeille aikuisille sekä varhaiskasvattajille opastusta, tukea ja valmista materiaalia yhteisten lukuhetkien toteuttamiseen kotona ja päiväkodeissa. Ketunpentu suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä varhaiskasvatuksen kanssa. Materiaali voidaan jalkauttaa kaikkiin Toenperän kirjastoihin.

Materiaalipaketti
Ketunpentu-lukudiplomia varten tuotetaan materiaalipaketti, jossa on perussadut paperi- ja e-muodossa sekä lyhyt esipuhe yhdessä lukemisen sosiaalisesta ja kognitiivisesta merkityksestä.

Materiaalipakettiin tuotetaan kymmenkunta uudelleenkirjoitettua perussatua. Mukaan valitaan tunnettuja ja tekijänoikeusvapaita kansansatuja. Suoritustapa on mahdollisimman yksinkertainen (rasti ruutuun esimerkiksi lukupassiin), mutta innokkaammille tarjotaan myös mahdollisuus kirjata ylös lapsen kommentteja ja omia kokemuksia iltasaduista (tyhjää tilaa). Mahdollisuuksien mukaan vihkoon tehdään kuvitus: valokuvitus tai yksinkertainen piirroskuvitus. Mukana voi olla myös värityskuvia.

Materiaalipakettiin tulee seuraavat sadut, joista osa voidaan ottaa mukaan heti ja osa sitä mukaan, kun työ edistyy:

1.    Lumikki
2.    Tuhkimo
3.    Ruusunen
4.    Punahilkka
5.    Hannu ja Kerttu
6.    Hölmöläissatu
7.    Kultakutri
8.    Jaakko ja pavunvarsi
9.    Keisarin uudet vaatteet
10.  Kaunotar ja peto
11.  Poika, joka söi kilpaa peikon kanssa
12.  Kettu ja kurki
13.  Korppi ja kettu
14.  Seitsemän pientä kiliä
15.  Kolme pukkia
16.  Bremenin soittoniekat

Jatkossa materiaalipakettia on helppo jakaa esim. temaattisesti. Palautettua lukupassia vastaan saa Ketunpentu-lukudiplomin sekä nipun kirjasuosituksia jatkoa varten. Kirjastot kokoavat ja lainaavat myös valmiita kirjakasseja nimenomaan iltasatuhetkiä ajatellen. Hankeapurahan turvin ja kuntien panostuksen avulla Ketunpennun suorittajille voidaan myös antaa ikioman iltasatukirja.

Jakelu Materiaalipaketti tuotetaan paperi- ja e-muodossa. Vihkoa voidaan jakaa varhaiskasvatuksen kautta vanhempainilloissa, päivähoitoyksiköissä sekä avoimen varhaiskasvatuksen kautta,. Vihko tulisi jakoon myös kirjastoissa ja jos kunta lähtee mukaan, jakelua voidaan laajentaa koteihinkin. Mahdollisuuksien mukaan jalkaudumme myös kerhoihin.

Hankeen tavoitteet ja ideologinen tausta On huolestuttavaa huomata, että some vie niin aikuisia kuin lapsiakin. Vuorovaikutus tapahtuu verkossa lyhyin lausein, ei itseä rikkaasti ilmaisten ja kasvotusten. Varsinkin pienten lasten kielellisessä kehityksessä ja sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa on tapahtunut huolestuttavaa notkahdusta. Kognitiivisten taitojen puutteet näkyvät esiopetuksessa ja alakoulussa. Lukemisharrastuksen edistämiseen löytyy kyllä syitä, mutta vaikuttaa siltä, että someen eksyneet vanhemmat tarvitsevat erityistä tukea ja valmista materiaalia.

Yhteistyö Pilotti toteutetaan Toenperän kirjaston Rantasalmen kirjaston ja Rantasalmen varhaiskasvatuksen yhteistyönä (varhaiskasvatusesimies Tiina Vepsä).

Kustannukset Materiaalikuluihin ja kirjahankintoihin haetaan tukea AVIlta. Kunta osallistuu monistuskuluihin. Konsepti otetaan käyttöön Toenperän kirjastoissa, jatkossa se voidaan antaa myös LUMME-kirjastojen, yleisten kirjastojen käyttöön Suomessa ja maailmalla.


Jälkisanat Puheterapeutti Hannele Hyvärinen Satakieli-ohjelman Kielisato -blogi 21.4.2015

Mukailtu tekstistä: Kymmenen syytä lukea lapselle
:

1) Läheisyys: ”Turvallinen syli on lapselle maailman paras paikka”

2) Yhteinen tekeminen

3) Kielelliset taidot: Mitä enemmän luet lapselle, sen paremmat kielelliset kyvyt hänelle kehittyvät ja sen paremmin hän pärjää myös koulussa. Mitä enemmän lapsella ja vanhemmalla on kielellistä vuorovaikutusta, sitä paremmat kielelliset taidot lapselle kehittyvät: ”Lapset eivät synny fiksuina, heistä tehdään fiksuja”.

4) Sanavarasto: kotiarki kulkee myös puheen ja kielen kannalta tuttua polkua, mutta lukeminen kasvattaa sanavarastoa, koska kirjojen kieli on runsaampaa ja rikkaampaa. Lukeminen rikastuttaa myös isojen lasten, nuorten ja aikuisten sanavarastoa.

5) Kielioppi ja lauserakenteet: arkikielemme on melko yksinkertaista, kirjoilla ja sarjakuvilla voimme monipuolistaa kielioppia ja lauserakenteita.

6) Asioiden loppuun saakka tekeminen: kirjoja lukiessa harjoitellaan keskittymistä ja itsehillintää ja tuetaan lapsen valmiuksia tehdä asiat valmiiksi.

7) Keskittyminen ja tarkkaavaisuus: ”Lukeminen vahvistaa keskittymistä sekä tarkkaavaisuuden suuntaamista ja ylläpitämistä”, erot keskittymiskyvyssä alkavat näkyä koulun ensimmäisillä luokilla. Lapsi, joka on valpas ja jaksaa keskittyä opetukseen menestyy paremmin ja koulunkäyntikin tuntuu varmasti mielekkäämmältä. Ja valppautta ja keskittymiskykyä voi harjoitella! Lukemalla!

8) ”Mielenmalli (engl. theory of mind) tarkoittaa kykyä ymmärtää, että toisen mieli ei ole sama kuin oma mieli.” Tarinoiden kautta voimme ymmärtää, että toiset ajattelevat eri tavalla, voimme ymmärtää miksi he ajattelevat eri tavalla. Tämä taas tukee lapsen sosiaalisia taitoja. ” Ihmiset, jotka lukevat, ovat taitavampia myös tilanteissa, joissa vaaditaan toisen näkemyksen ymmärtämistä.”

9) Yleistieto & sivistys: lukemalla oppii ja tieto on valtaa.

10) Elinikäinen ystävä: vanhempien myönteinen asenne kirjoihin ja lukemiseen näkyy myöhemmin positiivisena suhtautumistapana kirjoihin. On sanonta: ”Maailmani rajat ovat kieleni rajat”. Kirjojen kieli ja maailma on rajaton.

Jenni Joru, Toenperän Rantasalmi

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Alas jokea pitkin, alas kaninkoloon, vaatekaapin läpi, polkua pitkin metsään, itätuulen mukana...

Huomasimme, että lapset eivät tunne klassisisa satuja. He eivät tiedä, mitä susi tekee punahilkalle, eivätkä he tiedä, miten Hannulle ja Kertulle käy. Heillä ei ole aavistustakaan, millaisiin seikkailuihin Jänis Vemmelsääri on vuosien varrella joutunut. Ja aniharva tietää, miten Jänis Vemmelsäärelle lopulta käy.

Lapset ovat hurjan näppäriä laitteiden kanssa.

Jo vauva hoksaa, miten täppäri toimii. Hän pyyhkii kirjan kantta. Mitään ei tapahdu. Pysähdytäänpä tähän hetkeksi.

Vauva pyyhkäisee pullealla sormella kirjan kantta, mutta mitään ei tapahdu. 



Kerro sinä, mitä sinun mielestäsi pitäisi nyt tapahtua!

tiistai 27. elokuuta 2013

Kesäkettu -13

Kolmetoista-kesän kesäkettu joutuu toteamaan, että elokuun viimeistä viikkoa viedään! Pohjolan kesä on hektinen, kevät rysähtää niskaan leskenlehtineen ja muuttolintuineen, kesäkuussa ruoho kasvaa niin että natina käy, kokko palaa eikä aurinko älyä ollenkaan laskea. Heinäkuussa on jo heinäkiireet ja toisilla lomakiireet ja elokuussa elo ja sen korjuu. Kesäkettukin aikoo korjata elonsa. Se syö myyriä mahansa täyteen talven varalle, vaan ei mitä tahansa myyriä, vaan aitoja tšekkimyyriä Zdeněk Milerin kynästä. Kesäkettu näet ravitsee itseään hengen ravinnolla eli kirjoilla.

Toenperään, kesäketun arvonimen saattoi Etelä-Savossa saavuttaa kesän aikana kuusi vapaavalintaista teosta lukenut ja lukukokemuksestaan postikortit kirjoittanut & kuvittanut. Valmiita suorituspaketteja ohjeineen sai kirjastoista, kivijalkakirjastoissa oli tarjolla myös askartelutarvikkeita kuvittajille & sanottajille. Kampanjaan osallistui lapsia, nuoria ja aikuisia.

Rantasalmen kesäkettujen Hall of Famessa on nähtävillä valmiita kunniakirjoja,
sekä Kesäkettujen suosittelemia teoksia.
Kesäkettusuorituksia oteteaan vastaan elokuun loppuun saakka -- eli vielä ehtii, vielä ehtii. Tähän olen kerännyt muutamia postikortteja Kesäkettujen joukosta.


Onnea kaikille arvonimen ansainneille Kesäketuille 2013!





***



***




***

***




keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Lukuimmeisiä

freefoto.com
Niin kuin varmaan tiedättekin, netti on lukublogeja kirjavanaan! Itse en ole seurannut niitä tarpeeksi ahkerasti. Vaikka olen opiskellut kirjallisuustiedettä, suhtaudun kirjosita keskustelemiseen kuten kahviin. Kahvi on kahvia, sitä juodaan, sinun ei pidä kahvia leivonnaisiin tai makeisiin sekoittaman.

Lukeminen on lukemista, luen kirjoja ja puhun niistä töissä ja ystävien kesken, mieluusti melko kompaktisti (arvio akselilla: "järkyttävän hyvä - polta se", sekä lyhyt kuvaus protagonista ja muutamista keskeisistä juonen käynnistymiseen liittyvistä tapahtumista). Miellyttävintä kirjapuhe on sellaisten henkilöiden kanssa, jotka jakavat saman kirjallisen maun, koska silloin jopa merkitsevä nyökkäys riittää.

Olen siis törkeästi laiminlyönyt kirjallisuuslehtiä ja kirjallisuuskeskustelua ja hengaillut mukavuudenhaluisesti samanmielisten lukijoiden parissa! Aion kuitenkin parantaa tapani. Internetin syvissä vesissä paljastui heti, että lukijoilla on suuri, hauska, bloggaava yhteisö. Tässä joitakin lukublogeja:

Amman lukuhetki: äiti ja opettaja Aino-Maria kirjoittaa sujuvaa ja suloista kirjallisuusblogia. Löysin blogin etsiessäni luku/leffakokemuksia Aikamatkustajan vaimosta (Audrey Niffenegger) - lähinnä selvittääkseni, kannattaisiko melko köykäisen katsomiskokemuksen (Eric Banan paljas takapuoli ei sittenkään pelasta kaikkea) jälkeen uskaltautua kirjan pariin. En uskaltautunut, vaikka Amma kriittisistä huomioistaan huolimatta myönsi olevansa "pidättyväisen ihastunut" teokseen.

Eniten minua kiinnostaa tie: Suketuksen, "ihan kivan historianopiskelijan" kirjallisuusblogi, on hauska ja kevyt mutta fiksu, siis miellyttävää luettavaa. Suketus menee tunteella lukukokemukseen, mistä plussaa. Se on mahtavaa vastapainoa viileälle analyyttisyydelle.

Retkilläni linkkien pitkospuita löysin Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogin ja jäin lukemaan suurella uteliaisuudella nimimerkki Valkoisen Kirahvin arviota Savonlinnan kirjastosta. Pitäisi ehdottomasti katsella välillä ympärilleen asiakkaan silmin (ei, en aio keksiä parempaa ilmausta, vaikka olen väsynyt ja fingerporigeneraattorin loihtii em. lauseesta välittömästi zombie-teemaa). Valkoinen Kirahvi tsekkaa kirjastoon tutustuessaan ainakin seuraavat seikat:
Kun menen aivan uuteen kirjastoon, otan ensin tuntumaa. Etsin uutuushyllyt ja palautuskärryt, hahmotan missä on mitäkin. Kierrän kirjastoissa peruskokoelman sillä ajatuksella, että jos minulla olisi kirjastokortti, mitä lainaisin. Onko tärppikirjoja esillä? Onko uusia kirjoja? Onko poistettu tehokkaasti niin, että hyllyt näyttävät houkuttelevilta? Mitä on palautettujen kärryssä? Entäpä lastenkirjojen kokelma? Onko nuoret huomioitu? Millainen lehtiosasto? Jäisinkö oleilemaan? Miten henkilökunta kohtaa kirjstoon tulevan asiakkaan?
Kirjamieli on tarttunut kunnioittavaan urakkaan, eli ottanut urakakseen James Joycen Ulysseksen uuden käännöksen. Haaste kiertää lukublogeissa. Jäämme seuraamaan mielenkiinnolla projektin etenemistä, sekä harkitsemme itsekin vastaavaan ryhtymistä, vaikkakin olemme kiitollisia asiakkaalle, joka lainasi sen uutuushyrrykästä nenämme edestä. (Me puhumme itsestämme vast'edes monikossa kuten monarkit, onhan kirjastonhoitajakin jonkinlainen instituutio. Onhan?).

Mainitaan vielä hyväksi lopuksi Erjan lukupäiväkirja. Erja on kirjastonhoitaja, "jolta hyvätkin kirjat unohtuvat aivan liian helposti". Erja nostaa esille sellaisiakin kirjoja, jotka eivät suorastaan karjahtele asiakkaille uutuushyrrykässä ja edustaa siten ammattikuntamme "pitkää häntää".

Kerään kiinnostavia kirjallisuusblogeja tuonne sivupalkkiin otsikon "Lukuimmeisiä" alle. Nautinnollista lukupuhetta kaikille.