Aloitin opinnot Tampereen yliopistossa 1998. Lamanjälkeinen taideaineiden laitos oli huonossa jamassa. Opetusta ei juuri järjestetty, ja orientoivien opintojen aluksi Frans Mäyrä pelotteli muutamat meistä katatoniseen tilaan kysymällä, kuinka moni aikoo tehdä väitöskirjan.
Minä sanoin, että oikeastaan olisin halunnut opiskella biologiaa, hautauduin johonkin kukertavista kirpputorivillapaidoistani ja ylenkatsoin humanisteja, jotka hankkivat opiskelijahaalarit.
Muutaman vuoden opiskelujen jälkeen aloitin informaatiotutkimuksen opinnot päämäränäni työskennellä kirjastossa. Mentorini, nykyinen esimieheni kannusti sanomalla, että olen hullu, kun haluan tälle aliarvostetulle, alipalkatulle alalle.
En ole katunut.
Päinvastoin, olen päätynyt kaikenlaisiin kirjasto- ja kultturuipuolen kokoonpanoihin niin yleisön, kuin järjestäjänkin rooliin, viimeisemmäksi Joroisten musiikkipäiviä järjestävän Joroisten musiikkiyhdistyksen hallitukseen.
Joskus joku kysyy, miksi tulin kirjasto & kulttuurialalle? Kysymys on mielestäni älytön. Haluaisin vastata, niin kuin asia mielestäni on, kertoa, että luova tekeminen on ihmiselle yhtä luontainen tarve, kuin parinmuodostus, ravinnonhankinta ja uni. Että ihminen tarvitsee kulttuuria samalla tavalla, kuin hän tarvitsee kontaktia toiseen ihmiseen. Ihmisen kaikki toiminta on osa kulttuuria.
Kun ihminen alkaa liikkua, hän alkaa piirtää ja rakentaa. Silloinkin, kun ihmisellä on jäänyt vain vähän vapaa-aikaa, hän on laulanut, kertonut ja koristautunut, ja vähintään painanut käden punaiseen väriin ja jättänyt jäljen itsestään kallioon. Ihminen on koko olemassaolonsa ajan ollut esteettinen olento, joka näkee myös ilmiöiden kauneusarvot. Miksi beretta tekee kauniin haulikon, kun riittää aivan hyvin, että sillä voi ampua eläimen? Miksi autotehdas palkkaa muotoilijan? Miksi sisustamme? Miksi haluamme asettaa itsemme pukeutumalla edulliseen valoon?
Kuntien ankea taloustilanne on kurjistanut kunnallisia kirjastoja, kulttuurilaitoksia ja kulttuuritapahtumia. Itselleni musiikki, lukeminen ja kuvataide niin tekijänä kuin kokijanakin ovat yhtä luonnollisia toimia, kuin hengittäminen, seurusteleminen, juokseminen, uiminen, syöminen ja nukkuminen. Ne ovat osa sitä, mitä pidän hyvänä elämänä. Me kaikki arvostamme sitä, että sairautta hoidetaan, asuntoja rakennetaan, tie vie, lamppu valaisee ja vesi tulee ja menee, mutta kun perustarpeet ovat tyydytetty, se ei riitä elämän sisällöksi. Se kaikki muu on kulttuuria, ja sen välittäminen ihmisille yhdistyksissä, laitoksissa ja oman tekemisen kautta on sitä, miksi minä tulin tälle alalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti