Kun aikuiset haluavat jutella jotain ja estää pienten hörökorvaisten patojen kärrylläpysymisen, he puhuvat englantia. Jouduimme ystävättären kanssa siirtymään seuraavaan vaiheeseen, eli ruotsiin, kun hänen pieni patansa oli jo kahdentoista ja ymmärsi ihan liikaa.
Kauhistuksekseni huomasin, että sanavarastoon oli päässyt kertymään pölyä* ja hämähäkinseittiä*. Tututkaan sanat eivät tulleet millään mieleen. Jouduimme siirtymään juoruilemaan ulos, mikä taas oli kiusallista hyttysten*** takia.
Kirjastoihmisenä olen yrittänyt ratkaista asian kotikutoisella kielikylvyllä ja penkonut kirjaston ruotsinkielistä kokoelmaa.
Aluksi yritin lukea muutamaa kirjaa, mutta se oli kankeaa. Lukeminen on tärkein ja rakkain harrastukseni, se, etten pysynyt kunnolla kärryllä ja menetin kasapäin kerronnan vivahteita ei tuntunut vain kiusalliselta vaan suorastaan järkyttävältä. Olen lukenut jostain, että ihminen itseasiassa muistaa kaiken, muttei vain pysty palauttamaan asioita syvästä muistista aktiiviseen muistiin. Järkeilin, että musiikki ja äänikirjat voisivat aktivoida aivojen ruotsinkielistä aluetta sukeltaa syvään muistiin kadonnutta sanastoa. Autossa soi nyt Mia Skäringerin äänikirja Dyngkåt och hur helig som helst. Olen myös lainannut Anne B. Ragden Arseniktornet -teoksen. Se on keittiönpöydällä ja selailen sitä välillä ohimennen. Ilman paineita. Kääntelen pikkuisen sivuja ja luen ääneen perheeni iloksi.
Katsotaan muutaman viikon päästä, miten notkeaksi ruotsi on verryttelyllä muuttunut.
* damm
**spindelväv
***mygga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti