Sähköä, komisario Palmu

3:55 Kirosanoja. Pihassa lepää kymmenen sentin neitseellinen lumikerros. Traktori on aurannut pihatien eteen lumivallin. Kerrotakoon kiinnostuneille, että pihasta tullaan reippaalla mäkilähdöllä tielle. Onneksi auton päällä on pressu (kirjoitin ensin "persu", mutta ei sentään ollut). Pääsen lievän kaasuttelu-jäpöstelyn jälkeen tielle ja menox sanoi annie lennox. Ihanaa, että Kylätie on jo aurattu <3

4:20 Värjöttelen 14-tien varressa, bussipysäkin katoksessa. Ainoa ääni on tuuli, ja se on kuulkaa iso ääni, kun ei kuulu mitään muuta. Puhuri on työntänyt Hiismäen yli tielle isoja lumivamppuja, varsinaisia Serla Nainen kuukautissiteitä jättiläisille (anteeksi, olen nukkunut kolme tuntia ja mielikuvitus käy vähän villinä). Omituinen mekaaninen surina paikallistuu valotolppaan kiinitetyksi kelikameraksi, sama vekotin näyttää kuvaa 14-tiestä ylen aamutelkkarissa. Aura-auto tulee putsaamaan risteyksen ja bussipysäkit. Aura-autot <3

7:00 Onneksi otin mukaan takapenkiltä ison, kukallisen matkatyynyn. Se on varsinainen möhkäle, mutta pää tulee olemaan SSYK:n kerhomiitissä huomattavasti kirkkaampi, kun vetää pari tuntia zetaa lämpimässä bussissa. Heinolassa kyytiin nousee joukko kälättäviä seksuaaliterapeutteja (ei, tämä ei ole unta), joten on aika herätä. Teen linja-autolastillisen matkustajia katellisiksi korkkaamalla termarillisen ranskalaista paahtoa. Eväät <3

9.00 Bussi on minuutin etuajassa. Kamppi on iso. Korpikirjastonhoitajan lapikkaat lipsuu Piäkirkolla loskassa. Pienten harharetkien jälkeen löydän Rikhardinkadun kirjaston. Ja hetken ajan tunnen viiltävää katutta kaikkia niitä kohtaan, jotka saavat työskennellä niin kauniissa rakennuksessa.

The Kerho

SSYK eli sähköiset sisällöt yleisiin kirjastoihin on toiminut vuodesta 2011. Ryhmä on YKN:n (yleisten kirjastojen neuvosto) perustama ja OKM:n (Opetus- ja kulttuuriministeriö) rahoittama, nyt maakuntiin laajentunut työryhmä.

Kupletin juoni

Sähkökirja tulee! Itse asiassa se on ollut tulossa jo usemman vuotta. Itse asiassa asiakkaat tuntevat i-padit ja muut täppärit, tablettilehdet, älypuhelimet ja koko e-kentän paremmin, kuin kirjastolaiset. Juna meni jo. Tilanne ei ole vain nolo, se alkaa olla katastrofaalinen.

Ongelmia

• sähköiset aineistot ovat maksullisia, neuvottelut käyttöoikeuksista ovat hitaita ja hankalia
• sitten, kun tietokanta on hankittu, se ei toimi
• kirjastolaiset eivät itsekään tunne ostamiaan tietokantoja
• kustannusala on kriisissä ja jarruttaa e-kirjan tulemista kirjastoon panttaamalla käyttöoikeuksia, raha puhuu
• laitekenttä on kirjavaa ja laitteet vanhenevat alle kahdessa vuodessa
• asiakkaat saattavat käyttä kirjaston hankkimia sähköisiä aineistoja tietämättä, kuka lystin maksaa: "En tarvitse kirjastoa käyttääkseni tätä palvelua, koska tämä palvelu on Internetissä!"
• yleinen ilmapiiri tuntuu olevan sellainen, että jos jotain ei löydy googlella, sitä ei ole olemassakaan
• yleinen paniikki ajaa organisaatiot tekemään hätäisiä ratkaisuja, esimerkiksi ostamaan täppärit isolle porukalle ja kuvittelemaan, että ongelma on ratkaistu

Ratkaisuja 

• OKM, herää! Painosta kustannusalaa! Tee politiikkaa! Hoida tonttia!
• Kirjaston kirja-aineisto hankitaan jo tyypillisesti keskitetysti yhdestä paikasta, myös sähköisille sisällöille tarvitaan vastaava taho & jakelukanava, jonka kanssa tehdään hankintasopimus ja jonka kautta kirjastot voivat ostaa sähköisiä sisältöjä neuvotelluilla sopimushinnoilla. 
• Voe tokkiinsa, se on peiliinkahtomisen paikka. Kirjastolaisilla pitää olla perustason sähköisten aineistojen tuntemus. Myös meidän on hoidettava oma tonttimme, sehän on kansalaisten tiedon ja kulttuurin saatavuuden turvaaminen, eikä se saa olla sidoksissa formaattiin. Tähän tarpeeseen on vastattava ja se on tehtävä nyt.