Mehiläishoitajan kuolema

Kokoelmatyö on raakaa peliä. Yhtäältä, ja pahimmillaan, se on mekaanista huonokuntoisen, huonosti kiertävän aineiston poistamista. Toisaalta loputtomasti aikaa vievää kirjojen nypeltämistä, löytämisen riemua ja hyrisevää iloa siistiytyvästä kokoelmasta.

Ajattelin aloittaa blogissa uuden sarjan, jossa nostetaan pitkää häntää*, toisin sanoen poimitaan esille varastoon unohtuneita niteitä, hyvää kirjallisuutta, joka ei ehkä heti lähde asiakkaan följyyn, mutta saattaa hyvän puhemiehen avustuksella löytää lukijan. 

Ensimmäinen kandidaatti on Lars Gustafssonin Mehiläishoitajan kuolema.

Päähenkilö, Lars Lennart Westin on ennenaikaisesti eläköitynyt, hieman erakoitunut kansakoulunopettaja, joka asuu avioeronsa jälkeen vaatimatonta pientä torppaa ja elää pääsääntöisesti myymällä mehiläistensä tuottamaa hunajaa. Hänellä on pieni puutarha, perunamaa, koira, puhelin ja televisio. Hän tilaa Vestmandans Läns Tidningiä ja Scientific Americania. Hän on nelissäkymmenissä, kun vuonna 1975 todetaan, että puuskittain tuleva, yltyvä tuska on syöpää, jota ei voidan enää parantaa.

Kirja on postuumisti koottu Lars Lennart Westinin muistiinpanoista. Lähteinä on käytetty keltaista, sinistä ja repeytynyttä muistikirjaa, täynnä hyvin persoonallisia ja persoonattomia muistiinpanoja, havaintoja, mehiläistenhoitoa, pieniä scifitekstejä, talousmenoja, muisteluksia ja pohdintoja.

Mehiläishoitajan kuolema on oudon koskettava, arkisuudessaan intiimi. Ja samalla voi vain ihmetellä, millaisia ajatuksia ja universuimeita voi ihmismielessä lymyillä. Lukiessani minusta tuntui siltä, kuin minulla olisi ollut jokin yllättävä ja hieman salaperäinen etuoikeus kurkistaa päähenkilön yksityisiin muistiinpanoihin. Kun hän kirjoittaa: "Kuoleman kanssa ei olla talosilla. Onneksi olin oppinut tuon aika varhain, ja tästä pelisäännöstä minulla on ollut suurta hyötyä kaiken ikäni" (mts. 36), kenelle hän kirjoittaa? Millainen yhteys kirjailija Lars Gustafssonilla ja päähenkilö Lars Lennart Westitinillä on? Pienellä tutkiskelulla selviää päähenkilö on kirjailijan alter ego, siitä huolimatta jokin teoksessa houkuttaa uskomaan Lars Lennart Westiniin. Miksi? Vaikka Lars Lennart Westin olisikin fiktio, on tarina tosi. Se on tosi siksi, että se on säröinen ja vivahteikas, kömpelö ja fragmentaarinen. Uskottava.

*) Kokoelmatyön kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että kirjaston kautta voi saada käsiinsä myös vähemmän kysyttyä aineistoa: jollakin on se jossain, ja me järjestämme sen sinulle mahdollisimman edullisesti ja näppärästi.

Gustafsson, Lars 1979/1978: Mehiläishoitajan kuolema. Suom. Eeva Liisa Manner, alkuteos En biodlares död. Tammi, Helsinki.