Sininen

Taten kokoelmista löytyvä Yves Kleinin maalaus IKB 79

Vietin sinistä viikonloppua. Vierailin ystävättären luona ja rento perussiivous ajautui kevyeksi pintaremontiksi. Maalasimme yhden huoneen petroolinsiniseksi. Värimalli oli otettu kylmillään olevan rakennuksen listasta. Moralla. Ja hieno tuli! Intensiivinen ja rauhoittava, muttei yhtään pliisu.

Sunnuntaina kävin uimassa Varkauden uimahallissa ja nautin sukeltelusta ja saunasta. Olen aika varma, että uimahallinsininen on lempivärini, tulen aina hyvälle tuulelle uimahallin trooppisesta ilmastosta ja vienosta kloorintuoksusta. En tiedä kumpi on parempaa, se voittajafiilis, kun on uinut kilometrin vai esteettinen onni, kun katselee sukeltaessa oransseja kynsiään turkoosissa vedessä. Syvällisen pinnallista.

Mitä muuta voi tehdä sinisenä viikonloppuna?

Kuunnella Miles Davisin Kind of Blue -levyä, katsoa taas Blues Brothers -elokuva, käydä iltahiihdolla tai -luistelulla sinisen hetken aikaan ja haaveilla blue kongo -perunan kasvattamisesta. Mennä nettiin lukemaan siemenluetteloita. Tilata ylimitoitettu määrä siemeniä pikkuista rivitalopihaa ajatellen.

Lukea Walter Mosleyn Sinipukuinen paholainen, jäädä koukkuun ja lukea heti perään kaikki muutkin Easy Rawlings -dekkarit (Easy muuten on Matti Röngän Viktor Kärppä -hahmon esikuva, mikä on helppo uskoa, jos on lukenut molempia sarjoja, ja sitäpaitsi tämän myönsi myös Matti itse Hattulan kirjaston dekkari-illassa. Tiedän sen, koska olin siellä).