Viranomainen ja siili

Siili kakkoselle piti perjantaina tehdä viimeinen palvelus, R.I.P. kakkonen. Siili ykkönen, jolle on facebook-sivullamme ehdotettu nimiä "Kärtsy The Siili" ja "Simo Kärttynen", on sen sijaan kuntoutunut hienosti. Se porsastelee kissanruoan kanssa, lipittää vettä teevadilta, sontii pesäänsä ja suhtautuu hoitotoimenpiteisiin asiankuuluvalla aggressiivisuudella. Hellään käsittelyyn vastataan piikki tanassa äsähdellen ja puksuttaen kuin pieni perämoottori.

Siilit <3



Meni putkeen.



Seuraavaksi on mietittävä, tuleeko siilistä tarpeeksi osaavainen ja riski, että sen voi päästää syksyllä etsimään talvipesää, vai onko sille etsittävä talvehtimispaikka, mieluiten jokin tasaisen lämmin kellari tai pannuhuone, jossa joku käy päivittäin, mutta ei häiritse liikaa siilin elämää. Siilit eivät kaipaa seuraa, paitsi Tiettyyn Aikaan Keväästä, ja silloinkin niiden puuhia voi äkkinäinen erehtyä luulemaan tappeluksi.

Villisiilin hoitoa on helppo markkinoida: "Seuraksi tarjotaan äkeä, piikikäs ja sottaisa erakko". Olenkin ottanut yhteyttä ihmisiin, joilla on villieläinten hoito hyppysissä. Talvettaisin Pärttyli Kärttylin itse, jos minun ei tarvitisisi kulkea kahden kaupungin välilä ja voisin tarjota siilille ison, rauhallisen tilan, jossa se saa huolehtia omista asioistaan, eikä kärsiä liikaa ihmisten tungettelusta.

Siilinhoito on kyllä ollut kiinnostavaa. Siilivauva on luultavasti luomakunnan kaunein olento, heti pienien sikojen ja kissanpentujen jälkeen. Siilinhoito on ollut myös informaatiohaaste: kuinka, miten ja miksi? Viime kädessä laki velvoittaa toimimaan. Vahingoittunutta eläintä pitää auttaa: hoitaa, toimittaa hoitoon tai lopettaa, itse tai viranomaisen avustamana.

Mutta miksi kutsumme sitä? Puolisoni väittää, että se näyttää "Tapiolta", johtotiimi ehdotti "A. Kettuniusta". Ehdota jotain!

Parhain suomenkielinen siilisivu: Siili kiikarissa.