Hyllyluokat - sydän!

Meillä Toenperän kirjaston Rantasalmen toimipisteessä rakastetaan hyllyluokkia. Dekkarit ovat omassa hyllyssään ja romantillinen kirjallisuus, scifi ja fantasia, erä- ja sotakirjallisuus omissa hyllyissään. Näinhän se on useimmissa Suomen kirjastoissa.  Meiltä löytyy vielä sellainenkin harvinaisuus, kuin "elämäkerrat", eli myös ne elämäkerrat, jotka eivät ole 99-luokassa, on hyllyluokitettu elämäkertojen hyllyyn.

Uusi ongelma on genret, joita on hankalaa sijoittunut. Eroottisesti latautunut  Wardin "Musta tikarin veljeskunta" on vaikeasti sijoitettava. Tarvisisimme hyllyn "pararomantiikalle", kirjoille, joissa ainakin suhteen toinen osapuoli on yliluonnollinen olento: ihmissusi, vampyyri tai langennut enkeli. Ja tässä osastossa voisi olla oma hyllynsä paraerotiikalle, koska ainakin Wardin kirjoissa on jokseenkin runsaasti suoraa toimintaa. Krhm krhm.

Toinen haaste on punaisella teipillä merkitty romantiikkahyllymme. Olen ottanut romantiikkaan melko laajan perspektiivin, joten oikeastaan kyseessä ei ole enää noin kahteensataan niteeseen ollut romantiikka, jossa A haluaa B:n, C asettaa esteitä, ja lopussa A saa B:n. Sinkkukirjallisuudessa kuvio ei ole likikään noin suoraviivainen. A haluaa B:n, mutta ajankulukseen deittailee C:tä, joka on A:n exä ja seksuaaliselta identiteetiltään hieman epävakaa. Kuvioihin tulee D, johon B rakastuu, mutta joka on taas kiinnostuneempi... äh, tajuatte kyllä. Kyseessä on siis kirjallisuudenlaji, jossa ei tähdätä avioliittoon, riisinheittoon ja päivään prinsessana, ehei, sillä teemana saattaa olla vaikkapa kuolema tai suhde äitiin tai herraisä nähköön shoppailu. Tai teemana saattaa hyvinkin olla romanttinen parisuhde, mutta lopussa ei olekaan häitä. Siksi "romantiikkahyllymme" on romantiikkaa vain nimellisesti, kyseessä on laajempi naisille suunnatun viihdekirjallisuuden genre, Chick Lit.

Älkääkä edes antako minun aloittaa dekkareista, joka kattaa meillä melkein kaikki jännityskirjallisuuden alalajit, paitsi kauhua, joka on fantasian ja scifin joukossa yliluonnollisen elementtinsä vuoksi. Myös Wardin kirjat olivat aluksi kauhussa, mutta havaitsimme pian, että "kauhu" ei ollut se tunne, jota vampyyripor pararomantiikka herättä.

Kirjallisuudenprofessorini Tammi tykkäsi lausua genren ranskalaisittan [žãr], joten pyydän, että lukiessanne tätä artikkelia lausutte sen mielessänne oikein.