Lukuimmeisiä

freefoto.com

Niin kuin varmaan tiedättekin, netti on lukublogeja kirjavanaan! Itse en ole seurannut niitä tarpeeksi ahkerasti. Vaikka olen opiskellut kirjallisuustiedettä, suhtaudun kirjosita keskustelemiseen kuten kahviin. Kahvi on kahvia, sitä juodaan, sinun ei pidä kahvia leivonnaisiin tai makeisiin sekoittaman.

Lukeminen on lukemista, luen kirjoja ja puhun niistä töissä ja ystävien kesken, mieluusti melko kompaktisti (arvio akselilla: "järkyttävän hyvä - polta se", sekä lyhyt kuvaus protagonista ja muutamista keskeisistä juonen käynnistymiseen liittyvistä tapahtumista). Miellyttävintä kirjapuhe on sellaisten henkilöiden kanssa, jotka jakavat saman kirjallisen maun, koska silloin jopa merkitsevä nyökkäys riittää.

Olen siis törkeästi laiminlyönyt kirjallisuuslehtiä ja kirjallisuuskeskustelua ja hengaillut mukavuudenhaluisesti samanmielisten lukijoiden parissa! Aion kuitenkin parantaa tapani. Internetin syvissä vesissä paljastui heti, että lukijoilla on suuri, hauska, bloggaava yhteisö. Tässä joitakin lukublogeja:

Amman lukuhetki: äiti ja opettaja Aino-Maria kirjoittaa sujuvaa ja suloista kirjallisuusblogia. Löysin blogin etsiessäni luku/leffakokemuksia Aikamatkustajan vaimosta (Audrey Niffenegger) - lähinnä selvittääkseni, kannattaisiko melko köykäisen katsomiskokemuksen (Eric Banan paljas takapuoli ei sittenkään pelasta kaikkea) jälkeen uskaltautua kirjan pariin. En uskaltautunut, vaikka Amma kriittisistä huomioistaan huolimatta myönsi olevansa "pidättyväisen ihastunut" teokseen.

Eniten minua kiinnostaa tie: Suketuksen, "ihan kivan historianopiskelijan" kirjallisuusblogi, on hauska ja kevyt mutta fiksu, siis miellyttävää luettavaa. Suketus menee tunteella lukukokemukseen, mistä plussaa. Se on mahtavaa vastapainoa viileälle analyyttisyydelle.

Retkilläni linkkien pitkospuita löysin Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogin ja jäin lukemaan suurella uteliaisuudella nimimerkki Valkoisen Kirahvin arviota Savonlinnan kirjastosta. Pitäisi ehdottomasti katsella välillä ympärilleen asiakkaan silmin (ei, en aio keksiä parempaa ilmausta, vaikka olen väsynyt ja fingerporigeneraattorin loihtii em. lauseesta välittömästi zombie-teemaa). Valkoinen Kirahvi tsekkaa kirjastoon tutustuessaan ainakin seuraavat seikat:

Kun menen aivan uuteen kirjastoon, otan ensin tuntumaa. Etsin uutuushyllyt ja palautuskärryt, hahmotan missä on mitäkin. Kierrän kirjastoissa peruskokoelman sillä ajatuksella, että jos minulla olisi kirjastokortti, mitä lainaisin. Onko tärppikirjoja esillä? Onko uusia kirjoja? Onko poistettu tehokkaasti niin, että hyllyt näyttävät houkuttelevilta? Mitä on palautettujen kärryssä? Entäpä lastenkirjojen kokelma? Onko nuoret huomioitu? Millainen lehtiosasto? Jäisinkö oleilemaan? Miten henkilökunta kohtaa kirjstoon tulevan asiakkaan?

Kirjamieli on tarttunut kunnioittavaan urakkaan, eli ottanut urakakseen James Joycen Ulysseksen uuden käännöksen. Haaste kiertää lukublogeissa. Jäämme seuraamaan mielenkiinnolla projektin etenemistä, sekä harkitsemme itsekin vastaavaan ryhtymistä, vaikkakin olemme kiitollisia asiakkaalle, joka lainasi sen uutuushyrrykästä nenämme edestä. (Me puhumme itsestämme vast'edes monikossa kuten monarkit, onhan kirjastonhoitajakin jonkinlainen instituutio. Onhan?).

Mainitaan vielä hyväksi lopuksi Erjan lukupäiväkirja. Erja on kirjastonhoitaja, "jolta hyvätkin kirjat unohtuvat aivan liian helposti". Erja nostaa esille sellaisiakin kirjoja, jotka eivät suorastaan karjahtele asiakkaille uutuushyrrykässä ja edustaa siten ammattikuntamme "pitkää häntää".

Kerään kiinnostavia kirjallisuusblogeja tuonne sivupalkkiin otsikon "Lukuimmeisiä" alle. Nautinnollista lukupuhetta kaikille.