Retkellä omassa kirjahyllyssä, eli intohimoja, melodraamaa ja espanjansammalta teoksessa Etelän kiihkoa

Kaikki kirjoja keräilevät tietävät tämän ilmiön: ostelet muutamalla kolikolla kirpputoreilta mielenkiintelta vaikuttavia, kauniita tai höpsöjä kirjoja. Ne kerääntyvät kirjahyllyysi, etkä koskaan tule tarttuneesin niihin ennen kuin tila on kertakaikkiaan loppu ja kansalaisopistossa alkaa kurssi, jossa tuunataan kellastuneista kirjansivuista sisustuselementtejä ja kansista käsilaukku.

Puolisollani on tapana hankkia Yhdysvaltojen Etelävaltioihin sijoittuvia melodraamoja. Frank Yerbyn Etelän kiihkoa oli yksi näistä hankinnoista. Tunnustan, että minulla on ollut tapana hihitellä pilkallisesti sen pöljälle nimelle puolisoni suureksi mielenharmiksi.

Kunnes pääsiäisen aikaan minulla oli between-books -tilanne.

Kävi niin kuin joskus käy: löysin uuden ihastuksen.

Frank Yerby oli ensimmäinen afroamerikkalainen best-seller -kirjailija. Nimestäkin voi päätellä, ettei Etelän kiihkoa, alkuperäiseltä nimeltään The Vixens, eli naarasketut ei ole dokumentti kansalaissodan jälkeisestä Louisianasta, vaan puhdasta viihdettä.

Yhdysvaltain sisällissota on juuri päättynyt. Päähenkilö, tumma ja luonnollisestikin tulinen Laird Fournois, palaa New Orleansiin sodittuaan sinitakeissa, kun perheen Philip-poika on kuulunut vastapuolen, eli konfederaatin joukkoihin. Laird on menettänyt ensirakkautensa varakkaammalle miehelle ja palaa kotipuoleen naimattomana miehenä. Lairdin kälyn pikkusiskosta, Denise Lascalsista, on sisällissodan aikana varttunut nuori nainen. Tämän kirjallisuudenlajin tuntevat arvaavatkin jo, että Denise on poikkeuksellisen kaunis villikko ja Laird on Denisen suuri (ensi)rakkaus. Denise Lascals iskeekin Lairdiin välittömästi kyntensä, mutta Laird solmii onnettoman järkiavioliiton mielisairaan Sabrinen McHughin kanssa ja vetäytyy rappeutuneelle Plaisancen plantaasille. 

Mustien kansalaisoikeustaistelua Yerby käsittelee jokseenkin pinnallisesti, varhainen Ku Klux Clan on sivuroolissa.  Sen sijaan Yerby keskittyy kuvaamaan, kuinka Denise painaa kerran jos toisenkin Laird Fournoisin kuohuvaa poveaan vasten. Ei mikään ihme, että yksi Yerbyn teoksista, The Foxes of Harrow, filmatisoitiinkin Hollywoodissa suunnilleen samoihin aikoihin Tuulen viemää -elokuvan kanssa.

Etelän kiihkoa löytyy kuin löytyykin vielä kirjastoista (pun intented). Eteläsavolaisille tiedoksi, että Mikkelin maakuntakirjaston varastossakin näkyy olevan yksi kappale. Sitä suuremmalla todennäköisyydellä tätä teosta löytyy huokeaan hintaan kirpputoreilta ja antikvariaattien löytölaareista. Kyllä tämä lukemista vielä kestää varsinkin, jos kaipaa pääsiäismunadieetin jälkeen jotakin suhteellisen helposti sulavaa.