Huhtikuu ei herätä erityisiä mielikuvia. Se vain on ja oelttaa, että se hyväksytään omana itsenään. Se ei ole viehättävä ja luminen, selkeä talvikuukausi, ei myöskään kuulas ja heleä ydinkevään kuukausi. Jos huhtikuu olisi huonekalu, se olisi jalkarahi. Jos huhtikuu olisi vaatekappale, se olisi slipoveri. [...] Jos huhtikuu olisi kaupunki, se olisi Ylivieska.Näin kirjoittaa jäljittelemättömään tyyliinsä Sinikka Nopola tuoreimmassa teoksessaan Matkustan aika harvoin.
Nopola tekee ytimekkäitä havaintoja muun muassa vallitsevasta halailukulttuurista (ennen tässä maassa halattiin, koska oltiin juotu. Nyt tässä maassa juodaan, koska pitää halata), facebookista (Minusta tykätään koko ajan [...]. Minun ei tarvitse tehdä mitään, olla vain. Missä olen? Satavuotispäivillänikö? Ei. Olen Facebookissa), analysoidaan muun muassa suomalaista yksinasumista ja pihatalkoita.
Aiheet koskettavat meitä kaikkia.
Sinikka Nopola tekee naishämäläisestä näkökulmastaan vähän samaa, kuin mielensäpahoittaja: kertoja edustaa kansan syviä rivejä onnistuen säilyttämään itseironisen otteen ja aidon lämmön.
Mitä siinä vielä luet, mars varaamaan!
 |
| freefoto.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti