Pintasukellus merikirjallisuuteen

Voitin Helen Mosterin esikoisteos Hylyn kustantajan arvonnasta noin vuosi sitten. Kansi on tumma: petrolisinsinessä vedessä näkyy valojuovia ja uponneen purjelaivan mastoja. Lievetekstit lupaavat historiaa ja merenkulkua.

freefoto.com

Kirjan aihe ja kannen typografia tuntuivat viileän etäisiltä, kuin itämeren pohjaan vajonneet alukset. Myös aikaisemmat merikirjallisuuden lukukokemukset herättävät ennakkoluuloja, merestä kun ei tavata tehdä valloittavia lukuromaaneita. Olenko otollisessa tilassa lukeakseni Hylyn? Onneksi tartuin teokseen, lukukokemus oli nimittäin lumoava.

Hylyssä kerrotaan kolme tarinaa, jotka punoutuvat toisinsa. Katariina Suuri on Euroopan merkittävin taidemesenaatti ja nuorista poikaystävistään tunnettu oligarkki. Hän tilaa Meissenistä astiaston, jonka herkkä kuva-aihe, puhkeava ruusu, symboloi hänen tyttömäistä rakkauttaan Platon Zuboviin. Nuori rakastaja tuskin suorituu velvollisuuksistaan, mutta palkkio, merkittävä poliittinen asema, vastaavat panosta moninverroin.

Rotterdamilainen kapteeni Willem Arensen määrätään viemään posliinia, taidetta ja muita ylellisyystuotteita  Katariina Suurelle. Kapteeni pakottaa herkän ja taiteellisesti lahjakkaan esikoisensa Arnen mukaan Pietarin purjehdukselle. Pojan on karaistuttava, sillä Arnesta on tuleva kapteeni, kuten isästään ja  isoisästäänkin, vaikka taipumukset viittaavat toisaalle.

200 vuotta myöhemmin suomalainen Anton Saksa löytää sattumalta Vrouw Helenan hylyn yksinäisellä sukellusretkellä ulkosaaristoon.

Helen Moster tutkii kirjassaan Arne suhdetta kovaan ja karkeaan isäänsä, Anton Saksan suhdetta äitiinsä ja entiseen Kaisa-vaimoonsa sekä Katariinan suhdetta nuoreen rakastajaansa. Jokaisesta henkilöstä Helen kuorii esiin pahan alta hyvää, hyvän alta pahaa, kauniin alta rumaa ja ruman alta kaunista. Ainoastaan Arnen hän tavallaan jättää rauhaan ja koskemattomaksi, häntä Helen tutkii muita hellemmin, herkästi ja tarkasti. Arne on ruusu Meissenin posliiniastian kyljessä. Hän on vasta pukeamassa oleva potentiaali. Anton Saksa taas on hylky, menetetty potentiaali, joka ei koskaan todella nouse oman elämänsä tekijäksi.

Tutkija Anton Saksa on mies kahden vahvan naisen välissä. Hän on lukiossa reputettuaan pestautunut merille ja päätynyt voimakastahtoisen, määrätietoisen Kaisan aviomieheksi, tai projektiksi. Avioeron jälkeen Anton romahtaa, ottaa vastaan äitinsä tarjoaman avun ja työn ja lopulta löytää yllättäen uuden suunnan elämälleen. Suunta on alaspäin: Saksa aloittaa sukellusharrastuksen.

Hylky on paitsi psykologinen, myös historiallinen romaani. 1700-luvun Euroopan kuvaus on eloisaa ja aistillista. Lukija pääsee tutustumaan ajan tapoihin, matkantekoon, perhe-elämään ja kaupunkeihin.

Suosittelen tätä pientä historiallisen kirjallisuuden helmeä niillekin, joita merikirjallisuus ei ole aikaisemmin koskettanut. Hylky on helposti lähestyttävä kirja, mutta se on kuin luoto, pinnalla on vain vähän.

Muista myös Mankellin Syvyys, ja Hirvisaaren Minä, Katariina.