tiistai 30. heinäkuuta 2013

Vaiheita

Olen koko elämäni ajan ollut kova lukija. Varsinainen hardcore -lukija olin ala- ja yläasteen vaihteessa. Luin koko ajan ja sain raivarin, jos minua yritettiin estää. Luin kaikkialla, luin samanaikaisesti montaa kirjaa, luin hädissäni jopa elintarvikepakkausten tuoteselosteita.

Mikään ei riittänyt minulle. Pahimmassa vaiheessa multitaskasin: luin kävellessäni koulumatkoilla, koska askelten äänestä kuuli, jos oli mennyt ojaan. Äitini soitti rehtorille ja kysyi neuvoa. Neuvo kuului: jos hän kuitenkin välillä nukkuu ja syö, ei tarvitse huolestua.

Erään rajun lukuputken päätteeksi minulle tapahtui se, mitä kaltaisilleni joskus tapahtuu.

Opiskelin yleistä kirjallisuustiedettä ja minusta tuli kirjastonhoitaja.

Sittemmin lukemisen rinnalle on tullut myös muita harrastuksia. Olen kirjoittanut erilaisia tekstejä ja joskus menen asunnosta ulos esimerkiksi juoksemaan. Jossakin välissä olen ehtinyt tehdä lapsenkin. Luulen, että se oli tarkalleen ottaen John Irvingin Until I Find You -teoksen ja Wardin Mustan tikarin veljeskunnan välissä.

Tämä kaikki on avannut silmäni sille tosiasialle, että lukevan ihmisenkin elämässä on erilaisia vaiheita. Joskus ei tosiaan ehdi lukea! Näin on. Olen sen henkilökohtaisesti kokenut. Olen myös tavannut muita ihmisiä, jotka ovat jostakin syystä vierottuneet kirjallisuudesta joko tilapäisesti tai pitemmäksi aikaa. Jopa sellaisia, jotka kerta kaikkiaan eivät lue! Kyllä! Sellaisiakin ihmisiä todella on. Työssäni tapaan kaikissa lukuharrastuksen vaiheissa olevia. Lukemista aloittelevia, ahmimisikäisiä ja aikuisia, jotka ovat kaikenlaisen elämän turhanaikaisen humputuksen jälkeen palanneet kirjastoon ja kirjallisuuden pariin.

Joskus käytän oveliakin keinoja saadakseni ihmiset lukemaan, enkä häpeä aloittaa kaikkein pienimmistä, ja haavoittuvimmista, niistä, joihin Uppo-Nalle ja Poppasen Maija menee kuin häkä!

Nykyisin luen paitsi itse, myös lapselleni. Luen lastenkirjoja, satukirjoja ja tietokirjoja. Ohjenuoranani on, että jatkuvasti pitää olla luettavaa, ja koko ajan voi lukea, kun vain välillä muistaa nukkua ja syödä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti