Sanonpahan vain, että jos et ole vielä tutustunut kirjailijattareen, nimeltä Sarah Waters, menisin sinuna välittömästi lähimpään kirjastoon ja lainaisin esimerkiksi teoksen Vieras kartanossa. Luin sen viime talvena, se oli oikea vanhanajan kummitustarina, mutta ei kuitenkaan.

Myös nyt yöpöydälläni viivähtävä Silmänkääntäjä on "goottiepookki" (kiitos HS tästä hyvästä ilmauksesta), rappioromantikkaa ja eksentrisiä hahmoja Lontoon pimeäillä kujilla ja englanilaisessa herraskartanossa. Viihdettä, historiaa, kunnon hahmoja ja sopivasti ihmissuhteita.

Sen sijaan yöpöydällä pölyä keräävä Joycen Ulysses edistyy, pahoin pelkään, vaivalloisemmin. On todettava, ettei Ulyssestä lueta, sen läpi raivaudutaan. Eikä se tyydy rojottamaan paikallaan ja odottamaan macheten heilautusta, se pistää vastaan.

Joten kyllä tässä välillä joutaa aivan hyvin lukea jotain, josta nauttii.