maanantai 20. heinäkuuta 2015

Lumpukka ja kesäklassikot


Kesäklassikon paikka, minä ajattelin. Olin aikasemmin keväällä lukenut vihdoin Erica Jongin  Sokeria kulhossani -teoksen ja olin innostunut. Jongin tuotanto ei ollut aikaisemmin oikein maistunut, mutta nyt lähempänä neljääkymmentä totesin tajuavani lukemastani (miehet, naiset, elämä - voi elämä) monia sellaisia asioita ja vivahteita, jotka olisivat aikaisemmin menneet ohi. Tiedän, miltä tämä kuulostaa: jos kolmevitosena alkaa kolkosti naureskella kaksvitoselle minälleen, niin mitä 55-vuotias mahtaa tuumata kolmevitosesta itsestään? Pudistelee varmaan myötätuntoisesti päätään. 

Ajattelin sitten rehvakkaasti ottaa Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan saman tien työn alle, onhan kyseessä 2007 Nobel-palkitun kirjailijan merkkiteos, kansainvälinen läpimurto ja feministisen liikkeen pioneerityö. Olen vuosien varrella ottanut kontaktia Kultaiseen useita kertoja. Luulen aloittaneeni lukemisen keskimäärin viiden vuoden välein pääsemättä oikein ensimmäistä sataa sivua pitemmälle. Minulle on kuitenkin kaikista epäonnistuneista yrityksistä huolimatta syntynyt vakaumus siitä, että vuosien myötä kasvan mittoihin, joissa Kultainen jotenkin maagisesti avautuu minulle.

Jongin rohkaisemana (kyllä, tiedän, että Jongia ja Lessingiä ei pidä verrata keskenään)  varasin Kultaisen muistikirjan ja lueskelin vähän, mitä siitä on kirjoitettu. Kultaisen oli määrä luodata "naisen identiteettiä syvältä", sekä "olla täynnä rohkeita kysymyksenajatteluja ja edelleen ajankohtaista materiaalia." Hurraa, minä ajattelin. Aika on kypsä!

Aika pian huomasin, että olen lukijana vosu. Teoksessa on vetävän alun jälkeen pitkähkö jakso, jossa käsitellään toisen päähenkilön, Annan poliittista kypsymistä ja vuosia afrikkalaisen siirtomaavaltion kommunistisessa liikkeessä. Niin kiinnostavaa, kuin poliittinen historia onkin, joudun tunnustamaan, että luin joitakin kymmeniä sivuja huolimattomasti (ja tiedän, että röyhkeimmät saattaisivat jopa arvella, että hyppäsin muutaman yli). Aloin laiminlyödä lukurutiinejani. Oli iltoja, etten jaksanut edes vilkaista Kultaista. Sitten kävi, kuten usein käy. Toin kotiin toisen kirjan.

Aluksi viattomalta tuntunut flirtti Peter Høegin Susanin vaikutuksen kanssa johti nopeasti viipyileviin katseisiin, kevyeen lehteilyyn ja sitten eräänä iltana otin ja päädyin lukemaan ensimmäisen kappaleen kokonaan. Luulin, että tällainen on yleistä ja uskouduin tapahtuneesta kollegalleni, mutta en saanut häneltä tukea. Morkkikseni syveni. Vannoin, ettei näin käy enää. Päätin pysyä uskollisena valitsemalleni klassikolle ja jatkan päättäväisesti loppuun asti, noin sata sivua päivässä, enkä skippaa yhtään kappaletta. Yksinäisten pohdintojeni päätteeksi ravistauduin irti syyllisyydestä ja löysin jostain armon ja päättäväisyyden. Lupasin itselleni, että selviän tästä, hyvänen aika, kirjallisuustiedettä opiskellut nainen!

Muutama päivä sujui hyvin, mutta tilanne alkoi nopeasti eskaloitua varsinaiseksi draamaksi. Syykin oli helppo löytää: Susanin vaikutus tuntui kaikkialla, ja kun kirja oli näkymättömissä pinon alimmaisena, etsin googlesta tietoa Høegin tuotannosta. Sain itseni monta kertaa kiinni Susanin vaikutuksen kritiikkien lukemisesta ja jouduin vetäytymään verkkopaastolle.

Kultainen muistikirja
jökötti yöpöydällä painavana, vaativana ja kirjallisuushistoriallisena. En enää tuntenut alussa kokemaani kiihkeää uteliaisuutta, en edes vaikeina jaksoina herännyttä tarmokkuutta. Ajatus vielä yhdestä sivuhenkilöstä, joka olisi kompleksinen, latentin homoseksuaalinen, syvämietteisen vivahteikas, osa kolonialismin historiaa, hyvästä perheestä ja monimutkaisessa ihmissuhteessa jonkin toisen sivuhenkilön, päähenkilön tai molempien kanssa, sai minut voihkimaan. Susanin vaikutuskin sai minut voihkimaan, mutta eri syistä, ja lopulta hirveän pitkän työpäivän päätteeksi, viikonlopun alla, annoin periksi.

Luin Susanin vaikutuksen yhdeltä istumalta loppuun. Ja sitten luin Margaret Atwoodin Uusi maa -teoksen ensimmäisen kappaleen (herttinen mikä startti kirjalle, mitään näin hyvää en ole kohdannut pitkään aikaan, tätä lisää etc. etc.), aloitin Kiantoa, ahmin muutamia runokokoelmia ja kun olin käyttänyt lapsen viskarireppuun tarkoitetut määrärahat kirjakaupan sarjakuvahyllyllä tajuisin, miten alas olin vajonnut.

Ja nyt, rakkaat lukijat, minä taistelen. Minä. Taistelen. Ja luen Kultaista muistikirjaa sata sivua päivässä. Ja hitaasti alan oivaltaa, mistä siinä oikeastaan on kyse.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Laajennamme lukudiplomia alle kouluikäisille!


Kuva: Jenni Joru
KETUNPENTU

Lukukettu-lukudiplomi aikuisen ja lapsen yhteisiin lukuhetkiin: kohderyhmänä alle kouluikäiset lapset

Children are not born smart, they are made smart
Maailmani rajat ovat kieleni rajat


Mistä on kyse? Lukukettu-lukudiplomia laajennetaan alle kouluikäisten pariin Ketunpennulla, joka on suunnattu lasten ja aikuisten yhteisiin lukuhetkiin. Hankkeen tarkoitus on tarjota vanhemmille ja muille lapsen elämässä oleville tärkeille aikuisille sekä varhaiskasvattajille opastusta, tukea ja valmista materiaalia yhteisten lukuhetkien toteuttamiseen kotona ja päiväkodeissa. Ketunpentu suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä varhaiskasvatuksen kanssa. Materiaali voidaan jalkauttaa kaikkiin Toenperän kirjastoihin.

Materiaalipaketti
Ketunpentu-lukudiplomia varten tuotetaan materiaalipaketti, jossa on perussadut paperi- ja e-muodossa sekä lyhyt esipuhe yhdessä lukemisen sosiaalisesta ja kognitiivisesta merkityksestä.

Materiaalipakettiin tuotetaan kymmenkunta uudelleenkirjoitettua perussatua. Mukaan valitaan tunnettuja ja tekijänoikeusvapaita kansansatuja. Suoritustapa on mahdollisimman yksinkertainen (rasti ruutuun esimerkiksi lukupassiin), mutta innokkaammille tarjotaan myös mahdollisuus kirjata ylös lapsen kommentteja ja omia kokemuksia iltasaduista (tyhjää tilaa). Mahdollisuuksien mukaan vihkoon tehdään kuvitus: valokuvitus tai yksinkertainen piirroskuvitus. Mukana voi olla myös värityskuvia.

Materiaalipakettiin tulee seuraavat sadut, joista osa voidaan ottaa mukaan heti ja osa sitä mukaan, kun työ edistyy:

1.    Lumikki
2.    Tuhkimo
3.    Ruusunen
4.    Punahilkka
5.    Hannu ja Kerttu
6.    Hölmöläissatu
7.    Kultakutri
8.    Jaakko ja pavunvarsi
9.    Keisarin uudet vaatteet
10.  Kaunotar ja peto
11.  Poika, joka söi kilpaa peikon kanssa
12.  Kettu ja kurki
13.  Korppi ja kettu
14.  Seitsemän pientä kiliä
15.  Kolme pukkia
16.  Bremenin soittoniekat

Jatkossa materiaalipakettia on helppo jakaa esim. temaattisesti. Palautettua lukupassia vastaan saa Ketunpentu-lukudiplomin sekä nipun kirjasuosituksia jatkoa varten. Kirjastot kokoavat ja lainaavat myös valmiita kirjakasseja nimenomaan iltasatuhetkiä ajatellen. Hankeapurahan turvin ja kuntien panostuksen avulla Ketunpennun suorittajille voidaan myös antaa ikioman iltasatukirja.

Jakelu Materiaalipaketti tuotetaan paperi- ja e-muodossa. Vihkoa voidaan jakaa varhaiskasvatuksen kautta vanhempainilloissa, päivähoitoyksiköissä sekä avoimen varhaiskasvatuksen kautta,. Vihko tulisi jakoon myös kirjastoissa ja jos kunta lähtee mukaan, jakelua voidaan laajentaa koteihinkin. Mahdollisuuksien mukaan jalkaudumme myös kerhoihin.

Hankeen tavoitteet ja ideologinen tausta On huolestuttavaa huomata, että some vie niin aikuisia kuin lapsiakin. Vuorovaikutus tapahtuu verkossa lyhyin lausein, ei itseä rikkaasti ilmaisten ja kasvotusten. Varsinkin pienten lasten kielellisessä kehityksessä ja sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa on tapahtunut huolestuttavaa notkahdusta. Kognitiivisten taitojen puutteet näkyvät esiopetuksessa ja alakoulussa. Lukemisharrastuksen edistämiseen löytyy kyllä syitä, mutta vaikuttaa siltä, että someen eksyneet vanhemmat tarvitsevat erityistä tukea ja valmista materiaalia.

Yhteistyö Pilotti toteutetaan Toenperän kirjaston Rantasalmen kirjaston ja Rantasalmen varhaiskasvatuksen yhteistyönä (varhaiskasvatusesimies Tiina Vepsä).

Kustannukset Materiaalikuluihin ja kirjahankintoihin haetaan tukea AVIlta. Kunta osallistuu monistuskuluihin. Konsepti otetaan käyttöön Toenperän kirjastoissa, jatkossa se voidaan antaa myös LUMME-kirjastojen, yleisten kirjastojen käyttöön Suomessa ja maailmalla.


Jälkisanat Puheterapeutti Hannele Hyvärinen Satakieli-ohjelman Kielisato -blogi 21.4.2015

Mukailtu tekstistä: Kymmenen syytä lukea lapselle
:

1) Läheisyys: ”Turvallinen syli on lapselle maailman paras paikka”

2) Yhteinen tekeminen

3) Kielelliset taidot: Mitä enemmän luet lapselle, sen paremmat kielelliset kyvyt hänelle kehittyvät ja sen paremmin hän pärjää myös koulussa. Mitä enemmän lapsella ja vanhemmalla on kielellistä vuorovaikutusta, sitä paremmat kielelliset taidot lapselle kehittyvät: ”Lapset eivät synny fiksuina, heistä tehdään fiksuja”.

4) Sanavarasto: kotiarki kulkee myös puheen ja kielen kannalta tuttua polkua, mutta lukeminen kasvattaa sanavarastoa, koska kirjojen kieli on runsaampaa ja rikkaampaa. Lukeminen rikastuttaa myös isojen lasten, nuorten ja aikuisten sanavarastoa.

5) Kielioppi ja lauserakenteet: arkikielemme on melko yksinkertaista, kirjoilla ja sarjakuvilla voimme monipuolistaa kielioppia ja lauserakenteita.

6) Asioiden loppuun saakka tekeminen: kirjoja lukiessa harjoitellaan keskittymistä ja itsehillintää ja tuetaan lapsen valmiuksia tehdä asiat valmiiksi.

7) Keskittyminen ja tarkkaavaisuus: ”Lukeminen vahvistaa keskittymistä sekä tarkkaavaisuuden suuntaamista ja ylläpitämistä”, erot keskittymiskyvyssä alkavat näkyä koulun ensimmäisillä luokilla. Lapsi, joka on valpas ja jaksaa keskittyä opetukseen menestyy paremmin ja koulunkäyntikin tuntuu varmasti mielekkäämmältä. Ja valppautta ja keskittymiskykyä voi harjoitella! Lukemalla!

8) ”Mielenmalli (engl. theory of mind) tarkoittaa kykyä ymmärtää, että toisen mieli ei ole sama kuin oma mieli.” Tarinoiden kautta voimme ymmärtää, että toiset ajattelevat eri tavalla, voimme ymmärtää miksi he ajattelevat eri tavalla. Tämä taas tukee lapsen sosiaalisia taitoja. ” Ihmiset, jotka lukevat, ovat taitavampia myös tilanteissa, joissa vaaditaan toisen näkemyksen ymmärtämistä.”

9) Yleistieto & sivistys: lukemalla oppii ja tieto on valtaa.

10) Elinikäinen ystävä: vanhempien myönteinen asenne kirjoihin ja lukemiseen näkyy myöhemmin positiivisena suhtautumistapana kirjoihin. On sanonta: ”Maailmani rajat ovat kieleni rajat”. Kirjojen kieli ja maailma on rajaton.

Jenni Joru, Toenperän Rantasalmi