Luin nyt vanhimman Toenperän kokoelmasta löytyvän Murdochin teoksen ja olen ihastuksissani! Teoksen nimi on Yksisarvinen, se on julkaistu 1963 ja Eila Pennasen Suomentamana 1964. Hieman nuhruisen valkoisen niteen kansipaperi on ajan saatossa kadonnut ja kanteen on painettu kultainen kiekko, jota pilvi hieman peittää. joten lukijan on mahdotonta arvata, mistä teos kertoo. Muun muassa tämä, hieman triviaali seikka jarruttaa vanhojen kirjojen lainaamista. Kunnollisten kansipaperien puute tai vanhanaikainen ulkoasu saattaa aiheuttaa sen, että hyvätkin kirjat jämähtävät hyllyyn tai uinailevat varastossa. Silloin lukuvirike pitää saada jostain, vaikkapa kirjallisuusblogista, lukupiiristä, nokkelalta kirjastonhoitajalta tai elokuvasta, niin kuin minä sain.
Yksisarvinen kertoo kolmikymppisestä naisesta, joka eron jälkeen kaipaa maisemanmuutosta ja ottaa vastaa kotiopettajattaren toimen eräästä syrjäseudulla sijaitsevasta kartanosta. Talon ilmapiiri on ahdistava, ja Murdoch kuvaa henkilöitä, heidän käytöstään ja olemustaan, maisemaa ja toimia oivaltavasti ja täsmällisesti. Juuri tämä herätti kiinnostukseni Murdochiin. Ajattelin, että hän tavoittaa harvinaisen herkästi pienet nyanssit, ilmeet, muutokset säässä, paljastavat eleet, rivienvälit, tai sitten se olen vain minä, adjektiiveja ja yksityiskohtia janoava lukija. Vaikka ei teos toki mitään kanervien, rakkolevien ja dolmeenien kuvausta ole. Kartanon ahdistavaan ilmapiiriin liittyy hirveä salaisuus, ja teoksen kliimaksi on suorrastaan henkeäsalpaava.
Poplaari-blogi on laatinut mainion läpivalaisun Iris Murdochin tuotantoon, käykää kurkkaamassa, ja lainatkaatten! Niin minä ainakin aion tehdä.
Iris Murdochin pitkäaikainen elämänkumppani John Bailey on kirjoittanut Murdochin elämäkerran Elegia Irikselle joka löytyy myös Toenperän kirjaston kokoelmasta.
Kirjailijaesittely englannin kielellä kirjalijakalenterissa.
Elämäkertatietoja ja video A+E -television sivuilla.
